maanantai 29. kesäkuuta 2015

24. Tuplasti kenkiä irti

Ihmeellinen kesä! Aikaisempi irtokenkä sai kaverikseen toisen irtokengän. Tuplasti irtokenkiä siis tälle kerralle. Onneksi tämä toinenkin kenkä tipahti ennen kuin tallilla kävi kengittäjä, jotta saatiin molemmat kengät jalkaan kerralla. Viimeksi lähti siis oikealta puolelta takakenkä ja nyt saman puolen etukenkä. Lisäksi tallilla on muidenkin hevosten kohdalla ollut nyt hirmu monta irtokenkää.

Nämä ovat ihmeellisiä irtokenkiä, koska meillä ei ole ollut irtokenkää varmaan viimeiseen vuoteen. Kengät ovat muutenkin pysyneet hirmu hyvin, vaikka välissä on ollut mitä ihmeellisimpiäkin virityksiä. Viimeksi meillä oli irtokenkä, koska kaviossa oli paikka-ainetta ja toiselle puolelle ei saatu ollenkaan nauloja itse kavioon. Mutta näitä sattuu, kun hevoset rallittelee laitumella!

Mietittiinkin tallilla irtokenkien syytä ja epäiltiin esimerkiksi heinän laadun muutosta, mikä olisi vaikuttanut kavioon... Vai nykyisten laitumien isompi koko, niin hevoset sopii rallittelemaan edellisvuosia railakkaammin. Tiedä sitä sitten mikä on oikea syy. Grazilla näyttää olevan ehkä hieman kuivat kaviot ja ne ovat muutenkin ainakin minun mielestäni hieman huonolaatuiset. Jos kenkiä on aiemmin tippunut, niin ne ovat helposti lohkaisseet palan kaviosta. Oli siis aika onni, että tämän kertaiset kengät olivat pudonneet melko siististi. Onneksi saatiin popot taas jalkaan ja oma kengittäjä tulee sitten viikon päästä ottamaan kaikki jalat.


Peltoa näkyvissä! :)
Pääsinkin sitten lähtemään maastoon heti kengityksen jälkeen. Tamma oli erittäin innoissaan, sillä onhan sillä ollut nyt neljän päivän vapaat. Mentiin paljon maastopoluilla ja käytiin katsomassa uusi reitti. Lisäksi muutaman kerran pellonreunaa edestakaisin. Laukkakohdissa tamma oikein ponnahti laukkaan ja jarrutkin tuntuivat välillä olevan vähän ruosteessa. Pitäisi maastoilla muutaman kerran toisilla suitsilla, joissa on oliivikolmipala. Näissä meidän koulusuitsissa kun on vain oliivinivel ja ne ovat vielä päällystetytkin :)

Jätin tänään myös meidän koulusatulan myyntivälitykseen. Jos se lähtisi sieltä kautta edes kokeiluun, kun ei minulle ole tullut itselleni yhtään yhteydenottoa satulasta. Huomenna pääsen kuitenkin shoppailemaan Hööksiin ja Ikeaan, joten good bye ne vähäisetkin rahat, mitä tilillä on! Mutta onhan minun ihan pakko saada näille ihanille, aikaisemmin ostamilleni, kannusremmeille mätsäävä otsapanta!

Aikaisempi Hööksin paketti ja ihanat kannusremmit<3 Arnika ei muuten tullut Hööksiltä, vaan muistaakseni ihan Tokmannilta.

Täytyi myös tilata CDON:ilta VS body mist, kun olivat alennuksessa.
Tuo on aika makea tuoksu :) Rakastuin nimittäin Lontoosta ostamaani
VS bodymistiin joka oli nimeltään Bombshell. Lisäksi ihana Ted Bakerin
puhelinsuojus<3

lauantai 27. kesäkuuta 2015

23. Top-5: Elämäni hevoset

Facebookissa pyöri tämän kaltainen haaste aiemmin, joten sain siitä idean tälle postaukselle. Ideana on kertoa top-5 hevoset, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni tähän asti. Osa hevosista ei ole enää elossa, mutta ne ovat jättäneet kavionjälkensä sydämeeni. Joihinkin kohtiin oli pakko laittaa useampi hevonen. Kuten huomaa olen tykästynyt tammoihin, sillä 6/9 mainitsemastani hevosesta ovat tammoja :) Toivottavasti tämä lista muokkautuu sitten vuoden päästä ja saa uuden hevosen top-5:seen!

1. Graziella


Grazi.
Grazi.. Maastoesteitä Tervossa.
Grazi rakas<3
Grazi. Harkkaestekisat 100-110cm
 
Grazi. Viime kesän hyppyjä  seuran kentällä.
 
Grazi. Viime kesä.
 
Viime kesä.
 
Tarvitseeko tätä edes perustella? Grazi on yksinkertaisesta kaikista ikinä tapaamistani hevosista minulle tärkein ja rakkain. Tamma on opettanut minulle millaista on olla hevosenomistaja. Vaikka tämän hevosen omistaminen ei olekaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ja vastoinkäymisiä on tullut eteen melkeinpä enemmän kuin onnistumisia, en kyllä osaa kuvitella arkea ilman tätä tammaa. Monet itkut on tamman takia itketty, paljon töitä paiskittu sen ylläpidon eteen, kuntoutettu monta sataa päivää ja koettu sellaisia onnistumisia ja hetkiä, joita en ikinä tule unohtamaan.

Kun ratsastin Grazilla ensimmäisen vuoden, se ei ollut vielä minun omani. Silti tamma oli niin lempeä, helppo käsitellä ja mukava ratsastaa, että tykästyin siihen todella paljon. Pääsimme etenemään aluetasolle ja 110cm-luokkiin ja pystyin luottamaan tähän hevoseen 100%. Kun kuulin että se oli myynnissä, niin tuntui ihan oikeasti siltä että maailma luuhistuu, jos en saa tätä hevosta itselleni sekä kaikki se mitä olin sen kanssa tehnyt ja saavuttanut olisi mennyt hukkaan.
 
Tamman kanssa on kokeiltu ihan vaikka mitä. On hypätty, menty koulua, menty maastoesteitä, käyty uimassa, kokeiltu hiihtoratsastusta yms. ja tamma on suhtautunut kaikkeen oikein positiivisesti. Se on mainio maastoilukaveri, eikä hätkähdä pienistä. Tamma on maailman kiltein hoitaa ja rakastaa rapsutuksia sekä heppanameja ;) Toivon niin kovasti, että tamma periyttää tätä ihanaa luonnetta varsalleenkin.

 

2. Cai Tyler

Cai. Kuvaaja kävi tallilla, niin täytyi olla kisatakit ja kaikki :)
Cai. Estetunnilla eräällä farmilla, jonka nimeä en nyt muista :D


Cai. Kuvauksista.

Cai. Kuvauksista.

Tämä tamma on ensimmäinen ns. ylläpitoponini. Sain ponin ylläpitoon tai ratsastettavaksi, kun muutimme vuonna 2005 Walesiin (Britteihin). Ainoat kulut, jotka minun piti maksaa olivat kengityskulut, jotka olivat noin 50 puntaa 6-8 viikon välein. Euroissa 50 puntaa oli noin 70e tai nykypäivänä enemmänkin, sillä euron kurssi on huomattavasti huonompi, kuin aikaisemmin. Lisäksi joka päivä oli käytävä tallilla siivoamassa Cain karsina ja liikutus oli kokonaan minun harteillani. Olin vuonna 2005 menossa alakoulun kuudennelle luokalle, eli olin 12-vuotias. Cai oli 4-vuotias, kun aloin ratsastamaan sitä Walesissa. Cai on tilasto/risteytysponi, sillä sen emä oli walesinponi D-sektio ja isä arabi.

Kävin kokeilemassa ponia, jonka omistajalla ei ollut aikaa ratsastaa sitä tarpeeksi. Poni osasi myös välillä olla tosi hankala ja omistajan tyttö ei uskaltanut eikä halunnut ratsastaa ponilla. Cai ei osannut periaatteessa kuin kävellä ja ravata nätisti, kun aloitin sillä ratsastamisen. Opetin ponille laukannostot ja esteiden hyppäämisen, sekä vähän pohkeenväistöäkin. Siihen aikaan en varmaan itsekään osannut enempää. Maastossa Cai oli käynyt, mutta jumitti välillä eikä suostunut liikkumaan.

Yleisilmeeltään poni oli rauhallinen sekä kiltti, ja kuten farmin omistaja sanoi Caista: "laid-back" eli rento ja laiska. Minun mielestäni se oli laiskista laiskin, sekä erittäin omapäinen! Välillä hyppäsimme maastoesteitä pelloilla treeneissä ihan tuosta vain ja seuraavana viikonloppuna kilpailuissa Cai ei suostunut menemään yhdenkään esteen yli. Ikinä se ei säikkynyt mitään, mutta jumituspäiviä oli sitäkin useampi.

Tämä poni opetti myös hevosen hoitamiseen liittyviä asioita tälle 12-vuotiaalle ratsastuskoulussa koko elämänsä ratsastaneelle tyttöselle. Tallilla oli käytävä, satoi tai paistoi. En saanut kyytiä tallille, vaan jouduin sateessakin kävelemään tallille ja rämpimään märän pellon poikki, niin että vaatteet oli jo tallille päästessä ihan märät. Traileria meillä ei ollut, joten kilpailuihin ratsastettiin aina, sitten oltiin koko päivä kisapaikalla ja ratsastettiin vielä lopuksi kotiin. Matkaa saattoi suuntaansa oli vajaa pari tuntia kävellen.

Mutta tätä ponia on niin kova ikävä ja en voi uskoa, että siitä on jo yhdeksän vuotta, kun olen viimeksi ponin nähnyt. Kävimme vuosi sitten Englannissa ja Walesissa, ja tarkoitus oli käydä katsomassa ponia. Kävi kuitenkin niin, että emme päässeetkään katsomaan Caita, sillä ponin tämän hetkinen ylläpitäjä oli sairaana eikä päässyt päästämään meitä farmille. Harmittaa hirveästi, sillä tässä ei ole mahdollista taas ihan vähään aikaan lähteä Englantiin ponia katsomaan. Olisin saanut silloin 2006 vuonna Englannista takaisin Suomeen muuttaessamme ostaa Cain. Tähän eivät kuitenkaan vanhempani suostuneet ja hevosen kuljettaminen Suomeen olisi ollut vaikeaa ja kallista. Niimpä tamma jäi Walesiin ja minä lähdin takaisin Suomeen. Silloin lupasin Caille, että tulen vielä katsomaan sitä, mutta en tiedä onnistuuko se nyt sitten enää ikinä :/

 

3. Kiljan frá Västerbränno

Kiltsu. Ihan alkuaikoja, Varmaan vuosi 2004 tai 2005.
Kiltsu. Kyllä se esteitäkin osasi hypätä :)
Kiltsu. Mätsäreissä

Kiltsu.


Kiltsu. Kaunis poika<3
 
Suloinen islanninhevosruuna Kiltsu, joka oli myös minun ensimmäinen hoitohevoseni. Aloitin hoitamaan ruunaa 2004 tai 2005, siis jo ennen kuin muutimme vuodeksi Walesiin. Kävin hoitamassa Kiltsua monta vuotta ja senkin jälkeen, kun en enää hoitanut ruunaa virallisesti, niin seurailin ruunan elämää sillä se oli samalla tallilla, missä Grazi nyt asustelee ja missä olen käynyt ratsastamassa paljon aikaisemminkin. Kiltsu on maailman kiltein poni hoitaa, mutta muiden hevosten kanssa se on ehdoton lauman pomo. Kiltsu osasi kyllä temppuja päänmenokseni ja ratsastelu sen kanssa oli aina hyvin maastopainotteista. Kiltsun kanssa kaikki oli helppoa. Mentiin ilman satulaa, ratsastusleikkejä, yöratsastusta, esteitä, maastossa, kouluratsastusta tai hiihtoratsastusta. Käytiin myös mätsäreissä kerran ja muutamissa matkaratsastuskilpailuissakin. Kiltsu taisi myös passin ja töltin.

Tällä hetkellä Kiltsu on päässyt jonnekin päin Suomea aktiivipihattoon ja viettelee siellä eläkepäiviään. Kiltsulla on oma ratsastajatyttö, jonka opetteluponina Kiltsu nyt toimii. Ruunahan alkaa olla jo vanha herra, nimittäin se on syntynyt 1994, eli ikää herralla on jo 21 vuotta :)

 

4. Chance Game, Island Beauty ja Sancho

Chance Game

Sancho
 
 
Island Beauty

 Kaksi ihanaa lämppäritammaa ja yksi komea lämppäriruuna :) Aloitin näiden hevosten "hoitamisen" varmaan silloin, kun tulimme takaisin Walesista. Ensin hoidettavana oli Santtu-ruuna ja vanha suomenhevosruuna Pappa, mutta kun aika jätti Papasta niin tilalle tuli Chance Game, eli Sandra-tamma. Hoidin Sandran liikuttamisen, kun omistaja itse liikutti Santun. Kävimme aina maastossa ja molemmat hevoset nauttivat siitä todella paljon. Tallilla, jossa olimme silloin, ei ollut ollenkaan kenttää. Hurjapäänä minähän menin Sandralla lähes aina ilman satulaa ja välillä mentiin tosi kovaa. Nyt en enää uskaltaisi lähteä niihin kyyteihin uudelleen.
 
Jossain vaiheessa Sandra ei tullut enää toimeen Santun kanssa, joten Sandra lähti uuteen kotiin ylläpitoon ja tamman tilalle tuli Island Beauty eli Iita-neiti. Ruotsissa syntynyt, hyväaikainen tamma oli hieman luonteikkaampi kuin Sandra ja ilman satulaa maastoilu ei enää ollut niin hyvä vaihtoehto. Olin varmaan ainut, joka Iitalla pääsääntöisesti ratsasti. Tulin tamman kanssa hyvin juttuun ja se oli oikein mukava sille päälle sattuessaan.
 
Jossain vaiheessa hevoset muuttivat omistajan omaan pihaan ja Sandra tuli takaisin kuvioihin. Pääsin ratsastamaan näitä kahta tammaa, aina kun kävin tallilla auttamassa. Kenttää ei ollut edelleenkään, joten maastoilimme vain. Kävin usein yksin toisella tammalla (yleensä Sandralla) ja sen jälkeen omistajan kanssa sitten lähdimme Santulla ja Iitalla lenkille. Kun sain ajokortin, niin kerkesin käymään tallilla useammin. Aikaisemmin olin riippuvainen hevosten omistajan tai vanhempieni kyydeistä.
 
Harmittaa, kun nykyisin en kerkeä niin paljoa näiden heppojen kanssa auttelemaan. Iita pääsi vihreämmille laitumille pari vuotta sitten. Käyn nykyään hyvin satunnaisesti ratsastamassa Sandralla ja välillä myös Santulla, sillä oma hevonen vie niin paljon aikaa.
 
Näiden hevosten kanssa olen oppinut ruutiineista, ruokinnasta, lääkinnästä, raspauksesta ja ihan kyllä kaikesta muustakin hevosen käsittelyyn liittyvistä asioista.
 
 

5. Oliwia, Eola sekä Fly Hornet

Oliwia. Estenäytös tallilla.
Oliwia. Itsenäistä ratsastelua.
Oliwia. Kaunis kilpatamma<3
Oliwia.
 
Nämä kaksi ensimmäistä tammaa olivat myös minun "ratsastettaviani"/liikutettaviani, vaikka olivat ratsastuskouluhevosia. Oliwialla, eli Brulla ratsastin ja kilpailin jonkin aikaa. Aivan mahtava tamma, sen kanssa kaikki oli niin helppoa ja tamma oli niin hyvin koulutettu ja osaava, että se vei minua eteenpäin. Kävimme muistaakseni kolmet estekilpailut, joista kotiintuomisina oli neljä ruusuketta, joista kaksi oli sinivalkoisia. Treeneissä pääsin hyppäämään 115cm esteitä ja kokeilemaan laukanvaihtoja. Kaikki hyvä kuitenkin loppui aikanaan, kun tamma jouduttiin vamman takia päästämään vihreämmille laitumille. Jäin todellakin kaipaamaan tätä mulkosilmä tammaa, joka oli myöskin maailman kiltein hoidettava ja käsiteltävä. Ratsastettaessa se oli herkkä ja tulisuuttakin löytyi ajoittain turhankin paljon. Tässä tammassa on jotain samanlaista Grazin kanssa, nyt kun tarkemmin rupesin Bruta muistelemaan, niin tuli vaan mieleen :) Tämä hevonen oli yksi niistä hevosista, jonka olisin ehdottomasti halunnut omakseni!

Eola. Harjoituskisat.

Eola. Tallin harjoituskisat.

Eola. Muistaakseni Dominiquen valmennuksessa.
Eola. Tallin harjoituskisat.
 
Eola oli puolestaan ihana nuori wielkopolskitamma, jolla oli mahdottoman suuret korvat.  Ratsastin Ellalla, kun se tarvitsi vähän treeniä, kun se ei oikein soveltunut ratsastuskoulun tunneille. Sain käydä tammalla valmennuksissa ja kilpailuissa. Ratsastin Ellalla aktiivisesti puoli vuotta, jonka aikana kehityttiin ristikko-tasolta hyppäämään valmennuksissa metrin rataa. Yksittäisenä tamman kanssa hypättiin isompiakin esteitä ja irtohypytyksessä tammalla näytti myös olevan erittäin paljon ponnua! Hoitaessa Ella oli hieman herkkä, etenkin jaloistaan ja päästään, mutta kun sen kanssa pääsi tutuksi niin hoitotoimenpiteetkin onnistuivat paremmin. Kiinnyin tämän tammaan, vaikka minulla ei oikeastaan käynyt mielessä ajatus, että olisin ostanut sen omaksi. Ella lähtikin lopulta uuteen kotiin ja en ole sen jälkeen nähnyt sitä ollenkaan enkä kuullut mitään kuulumisia.
 

Hornet. Se oli ihan harmaa<3

Hornet. Jotkut seurakisat

Hornet. Seurakisat

Hornet. Comeback, ruuna on jo ihan valkoinen :D
 
Fly Hornet, eli Hornet oli alun perin minulla vuokralla ratsastuskoululta. Sain ratsastaa sillä 2 kertaa viikossa ja käydä yhdet kilpailut kuukaudessa. Hyppäsin Hornetilla 60-95cm tasolla seura- ja harjoituskilpailuissa. Tämä kimo on ihanan luotettava ja mukava ratsastaa. Se hyppää hyvin ja on nopea toisessa vaiheessa ja uusinnoissa. Jossain vaiheessa mietimme myös puolikkaan ostamista tästä ponista, mutta se ei sitten ikinä toteutunut. Kilpailin Hornetilla paljon ja keräsimme ison kasan ruusukkeita. Jossain vaiheessa ruuna siirtyi sen omistajan tyttöjen käyttöön ja kilpailee heidän kanssaan edelleen hyvällä menestyksellä! :) Itsekin pääsin vielä kerran Hornetin satulaan vuosi sitten, kun hyppäsin sillä aluekisoissa yhden luokan. Pääsimme uusintaan, mutta kun lähdin ratsastamaan aikaa niin otimme muutaman puomin alas. Näen Hornettia edelleen joka kerta tallilla käydessäni, sillä se on samalla tallilla Grazin kanssa. Tämä poni nosti minut ratsastuskouluoppilaasta melkein aluetasolle kilpailemaan.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

22. Viimepäivien tekemisiä

Koostetta tapahtumista viimeisen viikon ajalta, vieläpä vähän sekalaisessa järjestyksessä. Juhannus sujui itikoiden syötävänä mökkeillessä. Oli ihana rentoutua paljussa, kun ulkona oli melko kolea juhannuskeli. Juhannuksen vietosta kotiuduin jo sunnuntaina työpaikan kautta, kun tiedossa oli lyhyehkö päivävuoro.
 
Alkuviikolla oli aikaa piirrellä hieman ja katsoa samalla Gossip Girliä Netflixistä. Mietin tässä juuri pitäisikö ottaa Netflix vielä toiseksi kuukaudeksi, kun tuo ilmaiskokeilu tässä rupeaa loppumaan. Pikaisella vilkaisulla siellä oli paljon mielenkiintoisia sarjoja ja leffoja, joita en ole vielä nähnyt. Lisäksi niinä päivinä, jolloin ei tarvitse käydä tallilla ja on iltavuoro niin löytyy aikaa katsella jotain sarjaa ja piirrellä, kun olen kerta päivät yksin kotona.

Gossip Girliä taustalla, koneella mallikuva esillä ja pitkästä aikaa lyijykynät esillä! Ja ruokaa, namnam :D



Töitä on tullut tehtyä kahdessakin paikassa. Tuntuu, että puolet päivästä menee mäkkärillä ja toinen puolikas tallilla tunninpidossa. Toissapäivänä ja eilen pidin ratsastustunteja, joihin lukeutuivat niin leiritunnit, kuin yksäritunnit ja maastotkin. Kiirettä on siis pitänyt.
Grazilla vedin toissapäivänä yhden maastotunnin. Tamma on niin reipas maastossa, että ponit jäivät auttamattomasti aina jälkeen. Sitten kun pyytää tammaa odottamaan, niin se ei meinaa malttaa pysähtyä, kun ötököitä on niin paljon. Täytyy keksiä joku hyvä ötökkämyrkky loppukesäksi, niin saa tammakin maastoilla vähän rennommin.
 
Toissapäivänä meillä oli myös pesuoperaatio. Kunnon shampoopesu tammalle, sillä viimeksi tamma on pesty viime kesänä. Karvasta tuli ihanan silkkinen, kiiltävä ja puhdas. Samoin harja ja häntä näyttivät oikein kiiltäviltä.



Tamma onnistui myös pudottamaan kengän pesun jälkeen. Se säikähti jotain olematonta asiaa ja hyppäsi sivulle ja samalla putosi takakenkä. Se siitä ratsastelusta sitten viikonlopun osalta. Onneksi tallille on tulossa kengittäjä ehkä jo viikonlopun aikana, joten ensi viikon alusta pääsee taas ratsastamaan. Kenkä lähti onneksi siististi, joten kaviokaan ei kärsinyt tästä tapaturmasta. Meidän oma kengittäjä on tulossa vasta reilun kahden viikon päästä, joten toivotaan nyt että muut kengät kestää sinne asti.
 
Eilen pääsin itsekin taas pitkästä aikaa hyppäämään! Oli ihan hurjan mukava päästä taas ratsastamaan kunnolla ja toivottavasti saan jatkossakin käydä tällä kivalla pikkuruunalla esimerkiksi estetunneilla.
Se sai minut muutaman kerran ihan yllätettyä, kun ei tietenkään säädöt ole ihan kohdillaan ensimmäisellä hyppykerralla. Itse asiassa olen kerran ratsastanut tällä hevosella aiemmin, mutta vain aika pikaisesti ja siitä on reippaasti yli vuosi aikaa.



lauantai 20. kesäkuuta 2015

21. Kireä kuin viulunkieli


Hyvin kireää menoa ja pää ylhäällä...

Meillä oli toinen tunti länkkärimeiningeissä eilen perjantaina heti aamusta, jotta kerkeää sitten illalla juhannuksen viettoon mökille. Aamulla oltiin tallilla jo ennen yhdeksää hakemassa hevosta, sillä Ranchillä piti olla ennen kymmentä verryttelemässä vähän ja tunti alkoi 10.00.
 
Ranchille saavuttaessa otettiin tammuska ulos kopista. Tultuaan kopista ulos, oli selvää että tänään sitä viimekertaista rentoutta saataisiin etsiä kyllä ihan pitkän kaavan kautta. Tamma korskahti muutaman kerran kuin lohikäärme ja nosti pään niin taivaisiin, kuin ikinä pystyikään. Samalla tuntui, että säkäkorkeutta oli tullut lisää se 10 cm.
 
Ensimmäinen ongelma tuli suitsien kanssa, kun en tajunnut suitsia tammaa kopissa. Kun yritin laittaa niskahihnaa korvien taakse, niin tamman nuppi oli niin korkealla että en oikeasti yltänyt laittaa suitsia paikalleen. Kun suitsimisessa kesti, niin tamma lähti peruuttelemaan. Ja hevonenhan ei ollut kiinni kuin päitsillä ja ohjilla, jotka molemmat olivat kaulalla.
 
Päädyin lopulta taluttamaan tamman kentälle ja sulkemaan puomin, ennen kuin hevonen kerkeäisi karata omille teilleen. Kentällä sain apua ja saimme hevosen suitsittua. Minulla ei ole ikinä tullut tilannetta, jossa en olisi saanut Grazia yksin suitsittua. Ilmeisesti laitamme suitset aina jatkossa kopissa valmiiksi päähän. Inhoan vaan kopin ahtautta, mutta onhan suitsiminen pakollista jo ennen kopista pois ottamista esimerkiksi kilpailuissa.
 
Meillä oli paljon puomitehtäviä tällä tunnilla. Heti alkuun mentiin ympyrällä, jossa puomeja oli neljä ympyrän muodossa. Puomien päiden väli toisistaan taisi olla neljä metriä. Aloitettiin käynnissä niin, että puomin yli mentiin käynnissä ja puomin jälkeen heti pieni voltti ulospäin ja sitten heti sisälle sama homma. Puomille piti volttien välillä tulla keskelle ja mieluiten vielä hevonen suorana. Sitten jatkettiin seuraavalle puomille, jossa taas voltti ulos ja sitten sisälle. Tätä tehtiin molempiin suuntiin.
 
Pelottavaan kulmaan menossa.
 
 
Kun tehtävä oli tuttu käynnissä, niin alettiin tekemään samaa ravissa. Toki, nyt isommilla volteilla kuin käynnissä. Grazi oli jotenkin hyvin tahmea pohkeille, eikä alkuun halunnut oikein taipua. Samalla se säpsyi jatkuvasti jokaista ääntä, minkä se kuuli. Kanatkin olivat tällä kertaa pelottavia ja yhden kanan kiljaisu sai tamman melkein katoamaan paikalta. Päänuppi oli niin korkealla, että tuntui välillä että katson sitä yläkautta silmiin.
 
Välillä otettiin aina välikäyntejä pitkin ohjin. Grazi ei paljon välikäynneistä välittänyt, vaan se yritti jatkuvasti hölkälle tai mennä toiseen suuntaan. Erityisen pelottava oli eräs kulma, jossa aidan viereen oli ilmestynyt tynnyreistä koottu, musta hevonen, jolla oli sininen naruharja. Tästä kulmasta ei meinattu päästä ohi missään askellajissa.
 
Sitten verkkailtiin vähän laukassa itsenäisesti, jonka jälkeen lähdettiin tekemään seuraavaa puomitehtävää. Puomit oli edelleen samalla tavalla järjestettyinä, kuin edellä mainittuina käynti- ja ravitehtävillä. Tehtävä aloitettiin laukassa, jossa laukattiin kahden peräkkäisen puomin yli eli ns. neljäsosa ympyrä. Sitten käyntiin siirtyminen ja kohta uusi laukannosto ja toisessa päässä kenttää olevien kahden ympyrällä olevan peräkkäisen puomin ylitse laukassa. Jälleen käyntiin siirtyminen, kentän poikki ja toiseen suuntaan myös 2 puomiparin ylitse laukassa.



 
Tässä me molemmat oltiin aluksi vähän hakoteillä. Ei oikein osattu olla rentona, välillä ei paikat osunut puomeille ja välillä valuttiin toiselle puomille ihan ulkoreunaan. Askeleetkaan ei aina sopineet puomien väliin, mutta kun reitti löytyi oikein niin puomien väliin tuli kolme laukkaa. Ideana oli myös mennä vähän pidemmällä ohjalla ja antaa hevosen miettiä, ei olla niin "kontrollissa" ja lyhyenä, kuten minä ratsastin. Muutaman toiston jälkeen saatin jo ihan kehujakin, kun tajuttiin miten homma toimii. Tamma ei kuunnellut pohjetta ollenkaan, eikä suostunut menemään siihen yhteen pelottavaan kulmaan laukassa. Kävin siis kesken kaiken hakemassa kannukset, jotta saisin pohkeet edes hitusen paremmin läpi.
 
Tämän jälkeen oli vielä ravitehtävä ympyrälle asetelluilla puomeilla. Aluksi käynnissä ja aloitettiin puomin ulkopuolelta ympyrää kokoajan pienentäen. Ympyrän keskellä oli voltti ja ympyrän pienennyksen piti loppua kartion ympärille tehtyyn pieneen volttiin, jossa hevosen ulkokylki venyi. Sitten lähdettiin suurentamaan ympyrää taas niin, että päästiin ympyrän ulkopuolelle. Samaa tehtiin molempiin suuntiin.
 
Ravissa tämä tehtävä muuttui niin, että ei pienennetty ympyrää ollenkaan puomien sisäpuolelle, vaan kun oli päästy puomin ulkoreunasta puomin sisäreunaan, niin pysyttiin pienellä voltilla hetki ja lähdettiin sitten suurentamaan ympyrää. Ravissa myös toistot molempiin suuntiin. Grazi oli tässä tehtävässä vähän vaikea. Se ei malttanut rentoutua, joten se juoksi pää ylhäällä suurimman osan ajasta. En saanut edelleenkään ottaa liian lyhyttä ohjaa, vaan mieluummin minun piti antaa ulko-ohjaa pois ja asettaa vain sisäohjalla hevosen nenää sisälle. Lisäksi käytin liian vahvasti sisäpohjetta, kun halusin Grazin pienentävän ympyrää. Kun annoin sisäpohkeen olla rauhassa, enkä vaikuttanut sillä liikaa, niin tamma lähti pienentämään ympyrää paremmin. Ulkopohje hoiti ympyrän pienentämisen ja sen, että tamma pysyi sillä uralla millä halusin sen pysyvän. Ympyrää ei saanut pienentää pohkeenväistömäisesti, vaan ihan vähän kerrallaan.
 

Lopuksi käynnissä mentiin vielä ensimmäiseksi tehtyä tehtävää, jossa puomin päältä tehtiin voltti ulos ja sisälle. Nyt piti taivuttaa enemmän ja kääntää sisäohjalla päätä voltin suuntaisesti, jotta hevosen ulkokylki pääsisi venymään. Tässä kohtaa voin sanoa, että tamma viimein rentoutui edes hieman!
 
Tosi hyviä tehtäviä meille. Kivoja taivutuksia ja näillä saa vähän normaalisti rennomman hevosen vielä rennommaksi, kun tuollaisen viulunkielenkin sai rentoutumaan edes hieman. Lisäksi hevonen joutuu miettimään mihin se jalkojansa laittaa, kun joutuu menemään vähän pidemällä ohjalla ja vähemmällä kontrollilla.
 
Seuraavan kerran tätä valmentaja tulee heinäkuussa ja varasinkin heti itselleni tunnin myös heinäkuulle.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

20. Laskuri tikittää

Sainpas nyt vihdoinkin toimivan laskurin tuohon sivupalkkiin. Ei tämä tietojenkäsittelijä ymmärtänyt (tai jaksanut ymmärtää) sen vertaa JavaScriptiä, että olisi itse sellaisen laskurin saanut tehtyä. Onneksi on samassa taloudessa muitakin koodailusta ymmärtäviä, niin sain sitten T:n tekemään mulle laskurin :) Laiskuus iskee, kun voi nakittaa hommat muille :D

Nyt voidaan seurailla jäljellä olevia vuorokausia. Grazin lasketuksi ajaksi laitoin 9.4.2016. Siemennyspäivä oli siis 6.5.2015, joten vuorokausia huhtikuun yhdeksänteen päivään olisi 340. Se on hieman normaalia lämminveristä pidempi kantoaika, keskimäärin se nimittäin oli 338vrk.

Mutta koska Grazi on ensimmäisen kerran kantavana oleva tamma, niin tiineyden kestoa ei kyllä voi oikeastaan yhtään ennustaa. Toivottavasti se nyt ainakin ennen ensi vappua olisi varsonut, jos se meinaa edes varsoa :)

torstai 11. kesäkuuta 2015

19. Ratsastustunti westerntyyliin

Tunnin lopuksi pienellä ympyrällä taivutusta, jotta ulkokylki lähtisi venymään.

Eilen tammalla oli hieronta. Hieroja sanoi, että Grazi on todella hyvän tuntuinen. Ei pahoja jumeja oikeastaan missään, vaan ristiselän ja selän alue olivat hieman jumissa. Kuitenkin suuri ero viime kertaiseen hierontaan, jolloin selkä oli todella arka! Maastoilu ja kotihieronta ovat selvästi auttaneet.
 
Varasin itselleni ja Grazille tälle päivälle tunnin lännenratsastustallille. Halusin saada vinkkejä taivutteluun ja rennoksi ratsastamiseen pidemmälläkin ohjalla. Lisäksi me ollaan menty paljon kaulanarun kanssa ja muutenkin kotonakin pitkällä ohjalla, joten miksipä ei otettaisi länkkäritunteja jos siitä vaikka tulisi meidän uusi lajivaltaus! Tammahan toimii erittäin hyvin painolla ja se on herkkä kuuntelemaan apuja. Nytkin huomattiin, että jos istun yhtään vinossa peruutuksessa, niin tamma peruuttaa vinoon. Kun korjattiin istuntaa, niin peruutuskin saatiin suoraan.
 
Tunnilla oli kivoja tehtäviä, joita voi tehdä kotonakin. Aluksi käyntivoltteja kulmiin ja pitkällä sivulla vuoroin hevosen peppua sisään ja vuoroin ulos muutamien askeleiden ajan. Kaulan täytyi olla suora ja ulko/sisälapaa piti korjata pohkeella suoremmaksi, jos se lähti valumaan ulos tai sisään.
Samaa tehtiin myös ravissa. Tässä haluttiin hevosta rennoksi ja mentiinkin vähän pidemmällä ohjalla.
Sitten tehtiin ympyröitä käynnissä, ravissa ja laukassa. Lähtö oli aina puomien välissä, jossa piti ensin pysähtyä, peruuttaa ja lähteä peruutuksesta suoraan raviin tai laukkaan. Sitten vielä lisää peruuttamista uralla niin, että käynnistä pysähdys, peruutus ja peruutuksesta suoraan laukkaan. Laukan kautta sitten siirtyminen käyntiin ja uusiksi koko homma. Ihan loppuun vielä taivuttelua pienellä ympyrällä, jotta ulkokylki lähtee venymään.
 
Sain hyviä neuvoja Grazin kanssa, joita voidaan treenailla kotonakin. Lisäksi oli mukavaa, että sai omasta istunnastakin kommenttia. Jospa se on omankin istunnan tästä rupeaisi saamaan kuntoon...
Vaikka tämä nyt ei ihan lännenratsastusta ollut vielä ja varusteetkaan eivät olleet sen mukaisia, niin rentoutta tammaan kyllä saatiin. Lisäksi olin aivan ihmeissäni, että Grazi oli niin rauhallinen uudessa paikassa, jossa oli ties mitä rekvisiittaa ympäriämpäri pihaa. Eipähän ole turhan tuuliviiri hevonen minulla, kun ei reagoinut mihinkään huonosti!
 
Seuraava tunti onkin ensi viikon perjantaina, katsotaan mitä oppeja sieltä saadaan kotiintuomisina. Sitten loppuun kuvapläjäys ranchiltä.
 
Jousiammustatauluja takana
Peppua ulos, kaulan pitäis olla suorana
 
Kulman jälkeen suoristus
 
Kanat vähän ihmetytti tammuskaa!
 
Rennosti
 
Rentoutta etsimässä...
 
Kivat lavasteet :)
 


 
Saapuminen puomien väliin käynnissä
Pysähdys ja peruutus

Heti laukan nosto peruutuksesta
 
 
 
 
Loppua kohti rennompana, saisi venyttää eteen hieman enemmän