lauantai 30. joulukuuta 2017

142. Joululahjasuitset käyttöön

Hyvän koon valitsin Fasulle PS of Swedenin Jump off mallista, kun sellaiset Fasulle tilasin joululahjaksi. Aiemmin taisin jo mainita, että olen ihastellut näitä suitsia (tai kaikkia PS of Swedenin suitsia oikeastaan) jo monta vuotta. Nyt sitten Black Friday tarjouksesta sellaiset laitoin tilaukseen. Ne ovat juuri niin kivat, kuin olin odottanutkin. PS of Sweden ei ole minulle kuitenkaan ihan uusi merkki, sillä Grazilla on kyseisen merkin rintaremmi. Fasu voi periä sen sitten kun sellaista tarvisee, sillä Grazilla sitä ei oikeastaan ole nyt tarvinnut käyttää ollenkaan. 


Ostin siis suitset koossa 3 eli full. Ajattelin, että jos ne ovat pientä mallia (kuten jostain luin), niin silloin ne ehkä menisivät jo nyt päähän ja niissä olisi kasvuvaraa tarpeeksi. Fasu rupeaa olemaan cob/full välimaastoa pään pituuden puolesta. Turvan leveys ei kuitenkaan ole vielä saavuttanut täyttä mittaansa. Tällä hetkellä suitset on laitettu melkeinpä pienimmilleen säätöjen puolesta. Turparemmi on vielä vähän iso ja siis tällä hetkellä vähän löysä. Se varmasti istuu sitten paremmin, kun Fasun pää vielä vähän kasvaa. Kuolainremmeissä solki on toisiksi ylimmässä reiässä, kuten myös turparemmin korkeuden kohdalla tuossa otsapannan alapuolella. 


Suitsien mukana tuli leukahihna, mutta ratsun uraa ajatellen me tarvitaan niihin vielä ohjat. Tosin kiirehän niillä ohjilla ei vielä ole. Ajattelin myös jossain vaiheessa hommata suitsiin PS:n oman nepparikiinnitteisen blingbling otsapannan. Nyt blingiä laitettiin Hööksistä aiemmin ostetulla otsapannalla (jonka ostin jo ennen kuin Fasu oli syntynyt!). Ai mitä materialismiharrastusta tämä hevosurheilu onkaan :D

Nämä suitset on erittäin helppo pukea varsan kanssa, joka ei oikein malta pitää päätään pitkiä aikoja samassa kohdassa. Eli kuolaimet suuhun, niskahihna korvien taakse, pikalukolla varustettu turpahihna kiinni ja sitten tarvitsee näprätä solkien kanssa vain alaturpahihnan kanssa. Mielestäni erittäin hyvä homma varsan kanssa, ettei tarvitse näpräillä miljoonien solkien kanssa. Muutenkin mm. Grazin rintaremmin kohdalla olen tykästynyt pikalukkoihin, joita on rintaremmin kiinnityksessä ja martingaaliosan kiinnityksessä, kun martingaali laitetaan ohjiin kiinni. Ei tarvitse avata ohjia, vaan napauttaa vaan pikalukot ohjiin ja lets go. 

Tällä hetkellä olen siis ollut tosi tyytyväinen ostokseen. Nämä on meillä sellaiset edustussuitset. Katsotaan miten nämä kestävät käytössä :)

torstai 28. joulukuuta 2017

141. Yhteiskuvia talvimaisemissa

Talvisessa maisemassa meillä oli kuvailupainotteinen tallireissu :) Tässä muutama yhteiskuva näytille. Iso kiitos kuvista taas Tarulle!







Harvinaista herkkua nuo ylemmät kuvat, missä molemmat osaa olla nätisti :'D Yleensä taitaa tulos olla tämä ;D

lauantai 23. joulukuuta 2017

140. Hyvää joulua!


Tänä vuonna saatiin valkoinen joulu. Meillä on ihan hurjan paljon lunta viime vuosiin verrattuna. Tänään käytiin joulumaastossa neljän hevosen voimin. Minä menin toisella tallin nuorista tammoista ja Roosa oli mukana Grazin kanssa johtamassa joukkoa. Metsä oli niin kaunis, kun puut on kuorrutettu lumikerroksella. Takaisin tultiin lumiukon näköisinä, kun poluille taittuneet lumiset oksat tiputtivat kaikki lumet meidän päälle ja puolivälissä lenkkiä alkoi pyryttää lunta ihan kunnolla. Taitaa suurimmassa osassa maata ollakin aika huono keli tänään. 

Me rauhoituttiin tänä iltana jo kotiin. Ei käydä enää missään muualla kun koiraa lenkittämässä. Paistoin elämäni ensimmäistä kertaa piirakoita ja ne onnistuivat tosi hyvin. Namm, olen kyllä piirakoiden suurkuluttaja. Illalla raahataan kuusi sisälle ja koristellaan se. Katsotaan mitä meidän täystuho on kuusesta ja kuusenkoristeista mieltä. Veikkaan, että sitä ei voi jättää sisälle yksin kuusen kanssa samaan huoneeseen. Häkkiinkään sitä ei väliaikaisesti voi laittaa, kun se karkasi sieltä eilen tehden reiän panssariverkkoon...

Aatoksi suunnitteilla on käydä mummolassa ja minun vanhempien luona. Joulupäivänä sitten tullaan kotiin, minne T:n sukulaisia on kokoontunut. Tallilla en meinannut huomenna käydä. Tämä on poikkeus aiempiin vuosiin, sillä olen monta vuotta putkeen käynyt aattona tallilla hevosia moikkaamassa. Hepat saivat tänään jouluporkkanat ja joulupäivänä sitten lisää, kun ollaan seuraavan kerran menossa tallille silloin.

Rauhallista joulua kaikille! :)

maanantai 11. joulukuuta 2017

139. Joulukuun alku


Päivät vaan juoksee ja joulu lähenee. Minut on pitänyt kiireisenä koulu ja työt, mutta on sitä välillä keretty sairastellakin ja käydä tallillakin asti. Tuntuu, että kuun vaihde oli meillä tosi epäonninen.

Grazilla oli ähky 25.11 lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sain tallinomistajalta soiton ilta yhdeltätoista ja lähdin tallille puolenyön aikaan päästessäni töistä pois. Tamman kanssa käveltiin pimeässä metsässä ylä- ja alamäkiä ja tassuteltiin kentällä ympyrää kahteen asti, jonka jälkeen tilanne tuntui vähän helpottavan. Eläinlääkäriä ei tarvinnut kutsua, mutta jäin tallille yöksi ja heräilin tunnin välein tarkistamaan tamman vointia. Selvittiin säikähdyksellä. Heti seuraavalla viikolla Roni onnistui raapaisemaan minua silmään ja sarveiskalvohan siinä otti osumaa. Jouduin melkein viikon sairaslomalle, joten talleilut jäi siltä viikolta vähäisiksi.

Joulukuun alusta Grazilla jatkoi vain toinen ylläpitäjistä, joten alan itse myös liikutella Grazia sen minkä kerkeän. On kuitenkin ideana yrittää löytää Grazille vielä vuokraaja tai toinen puoliylläpitäjä, katsotaan löydetäänkö me siihen sopiva henkilö :) 

Fasun kanssa en ole kerennyt tehdä oikeastaan mitään. Marraskuun puolella taisin kerran käyttää sillä satulaa selässä ja juoksutin sitä satulan kanssa kentällä liinassa ja irti. Poika ei sanonut mitään satulasta, joten laitoin jalustimet satulaan roikkumaan. Eipähän sekään Fasua hätkäyttänyt. 

Toteutin nyt vihdoin pitkäaikaisen mielitekoni, eli ostin Fasulle PS of Swedenin suitset. Valitsin mittaamatta Fasun päätä koon 3, eli full ja se on juuri täydellinen. Eli nyt meillä on hienot edustussuitset ensi vuoden karkeloita varten. Tässä yksi kuva suitsista, mutta katsotaan jos Taru pääsisi vielä ennen joulua ottamaan parempia kuvia pojasta suitset päässä. Taidan nyt sitten myydä Hööksiltä viime jouluna ostamani suitset pois, kun ostin kerta nämä uudet nyt. Vaikka niissäkin on kyllä tosi kiva leveä niskahihna...

Jätkää ei kiinnostanut pätkääkään :P
Tallilla olen satunnaisesti ratsastellut kahta nuorta tammaa, joista toisella olen päässyt hyppäämään pari kertaa. Ensimmäisellä kerralla meillä ei mennyt ihan nappiin hypyt, mutta viimeksi meni Super hyvin. Huippua kun alla on hevonen, jonka voi vaan ohjata esteelle ja se hyppää mitä vain. Keskiviikkona päästään taas loikkimaan tikkuja :) 

Tällaista tämä arki on nyt ollut. Jospa tämä tästä tasoittuisi, kun kouluhommat saisi pakettiin tältä vuodelta. Ei olisi enää paljoa, niin minusta tulisi filosofian maisteri. Tosin erityisopettajan ammatti kiinnostaa edelleen, joten toivottavasti motivaatio pääsykokeisiin lukemiseen jatkuu ensi vuonnakin.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

138. Lokakuun irtohypytys

Lokakuussa syyslomaviikolla käytiin maneesilla irtohypyttämässä Fasua. Tarkoituksena oli ensimmäistä kertaa laittaa sille okseria eteen. Meillä on nimittäin tavoitteena osallistua Kyvyt esiin karsintaan tulevana keväänä, kun Fasu on 2v. Vaikka (ja kun) menestystä ei tule, se on hirveän hyvää treeniä nuorelle hevoselle. Uudessa paikassa on paljon uusia hevosia, uusia ihmisiä, odottamista sekä jännittävää uutta tekemistä.

Me oltiin nyt kolmatta kertaa maneesilla. Ei olla käyty muualla kuin tässä samassa maneesissa. Koppiin poika meni ihan suhteellisen helposti kotona. Tiet oli vähän huonossa kunnossa, niin jouduttiin menemään kiertotietä ja matkaan meni n. 45 min. Perillä Fasu käyttäytyi hienosti. Vietiin poika maneesiin, rakennettiin kuja ja samalla Fasu sai vähän verkkailla hölkkäilemällä maneesissa. 

Kun kuja oli valmis, niin talutin varsan muutaman kerran läpi ja sitten nostettiin esteet pieniksi. Fasulla oli ihan ok imu kujaan, mutta se olisi voinut olla hieman aktiivisempi itse kujassa. Muutamia kertoja Fasu kolautti keskimmäisen esteen takajaloillaan alas, kun se jarrutti kolmannelle esteelle, jos emme tukeneet sitä kujassa. Jarruttamisen takia sillä ei ollut tarpeeksi energiaa hypätä viimeistä estettä ja se kielsi okserille. Se otti muistaakseni korkeintaan 2 kieltoa, mutta alla olevalla videolla näkyy viimeinen hyppykerta. Jouduin viimeisellä kerralla auttamaan Fasua eteenpäin juoksutusraipalla ja äänellä kujan vieressä aika reilusti, koska alla oli kielto. 


Hyvin tämä kerta kuitenkin kokonaisuudessaan meni. Fasu sai vähän tuntumaa okseriin (jota se ei estetyyppinä tuijottanut ollenkaan). Kokeilimme myös värikkäämpiä puomeja, ennen meillä on ollut vain noita tummia käytössä kujassa. Esteitä ei nostettu tuota videon korkeutta isommiksi, sillä kuten yllä jo mainitsin, niin tälle korkeudelle tuli pari kieltoa. Tuntui, että nyt ollaan siinä rajalla, että Fasu joutuu tekemään töitä eikä vain pysty laskettelemaan kujan läpi helposti. Ei pidä missään nimessä laittaa sille liikaa painetta, jotta tämä hyppyhomma pysyy mielekkäänä. Tuon viimeisen onnistumisen jälkeen laskettiin esteet pieniksi ristikoiksi ja Fasu sai mennä ne vielä kerran. 

Kotiin lähtiessä Fasu ei oikein halunnut mennä koppiin, joten jouduimme keskustelemaan lastaussillalla hetken. Lopulta päästiin lähtemään kotiin. Fasu on helppo reissaaja, se matkustaa kopissa niin nätisti. 

Lomitusviikko syyslomalla meni muuten hyvin :) Oli kiva seurailla omien hevosten tekemisiä ja todistaa jälleen kerran, että tallinpito on rankkaa. Fasua harjailin iltaisin ja kerran kävin myös ohjasajamassa sitä kentällä. Yhtenä iltana se oli köllöttelemässä karsinassa iltaheinien aikaan ja antoi Ronin mennä haistelemaan ja minun tulla rapsuttelemaan. Roni oli viikon jälkeen ihan poikki ja niin olin kyllä minäkin :D

maanantai 9. lokakuuta 2017

137. Syksyn kuulumiset


Syyskuu hurahti ja laidunkausi loppui jo syyskuun puolella. Fasu päätti laidunkautensa karkaamalla aidoista ja rikkomalla lanka-aidan kaksi kertaa, joten hänen seuraavaa laidunkauttaan täytyy miettiä tarkoin. Orin on vähän huono karkailla aidoista, kun pihapiirissä on myös tammoja. Nyt hän on visusti korkeiden lankkuaitojen sisällä ja seuraaviin tammoihin on välimatkaa, kun välissä on yksi lankkuaitaus. Oripoika ei siis pääse edes nokkakosketuksiin tammojen kanssa. Joko ne orihormoonit alkaa sieltä heräämään? Karkaamisten jälkeen Fasu on kuitenkin käyttäytynyt normaalisti ja ollut ihan ok käsitellä.

Sen verran on oripojalle taas tullut kokoa, että käyttöön on otettu 135cm loimet. Ostin Fasulle keväällä 100g Thermo Master ulkoloimen Hööksiltä hintaan 30e (tai Heidi osti sen Turusta ja toi mulle kesällä) ja nyt sitten löysin käytettynä Globuksen high neck 100g ulkoloimen koossa 135cm Facebookin kirpparilta ja ostin sen 25 eurolla. Loimi on kuin uusi ja samaa mallia ja väriä, kuin pojan edellinen Globuksen ruskea loimi. Aiemmin tänä vuonna ostin Globuksen 135cm saman mallisen loimen keltaisena ja sen oli tarkoitus mennä Fasulle, mutta se taitaa nyt jäädä sitten Grazin loimeksi. 
Tarkoituksena ei ole ostaa yhtään paksumpaa loimea Fasulle täksi talveksi. Se saa olla ilman loimea niin paljon kuin pystyy ja sitten käytössä on nuo kaksi 100g ulkoloimea. Tarvittaessa se voi lainata Grazilta paksumpia toppaloimia, mutta viime talvenakin pahimmilla pakkasilla (-28) poika pärjäsi Globuksen 100g ulkoloimella hyvin. 


Grazia liikuttelin apuna pari kuukautta, mutta nyt ylläpitäjät hoitavat Grazin taas kokonaan. Kiva oli välillä mennä tammuskankin kanssa ja treenailla mm. kaulanarulla menemistä ja maastakäsin juttuja. Opetin Grazille makuulle menemistä yrittäen saada sen ensin piehtaroimaan ja sitten jäämään alas piehtaroinnin jälkeen. Sain sen useasti piehtaroimaan, mutta se ei vielä malttanut jäädä makuulle piehtaroinnin jälkeen. Katsotaan milloin keretään jatkaa harjoittelua. Maastotaitokisat meiltä jäi väliin, kun ne peruuntuivat pienen osallistujamäärän vuoksi. Harmittaa, se olisi varmasti ollut juuri sopiva kisa meille puskailijoille.

Fasulle taas heitin yksi ilta satulan selkään ja kiristin vyön niin, ettei satula kiepahda kyljelle. Päästin sen karsinaan hetkeksi satulan kanssa ja odotettiin tallinomistajan kanssa, että mitä se nyt tekee. No, herra meni suoraan heinäverkolle ja rupesi syömään. Hän ottaa niin rauhallisesti kaikki nämä uudet asiat :D Tai ei satula hänelle nyt mikään uusi asia ole, onhan se ollut selässä ja ohjasajovyö on ollut hänen mahansa ympärillä, mutta ikinä en ole noin tiukalle pojan vyötä kiristänyt kuin nyt.


Hän haukkuu hevosia mielellään, mutta saisi varoa niitä paremmin :(
Toisena iltana kävin sitten ohjasajamassa Fasua taas. Muutaman pukin hän tarjoili, kun ei halunnut lähteä liikkeelle, mutta muuten homma toimi hyvin. Seuraavaksi suunnitteilla siis maneesireissu sekä satulan kanssa juoksuttaminen.

Ainakin syyslomalla kerkeän puuhailla hevosten kanssa paljon ja ratsastaa tallin heppoja, kun menen hoitamaan tallia viikon ajaksi. Koiruus pääsee mukaan myös. Se on käynyt paljon tallilla ja välillä se pääsee maastoon juoksentelemaan ja välillä se joutuu jäämään karsinaan tai autoon odottamaan kun käyn ratsastamassa tai hoidan hepat. Grazi ei välitä koirista, se on tottunut kaikkeen mahdolliseen ja vanhempi koirani Deer on totuttanut sen hyvin. Fasuun ei voi kylläkään luottaa. Se jo kerran potkaisi taaksepäin, kun Roni vilahti sen takajalkojen takaa. Näitä kahta ei siis voi pitää vielä yhdessä, eli Ronin on oltava muualla kun käsittelen Fasua tai sitten hihnassa jonkun pitämänä. Muuten Roni on saanut juoksennella irti tallilla ja se tykkää tonkia herkkuja lantalasta ja satulahuoneesta :P

Tätä porkkanaa ette muuten saa :P

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

136. Best In Show


Sunnuntaina vierailtiin Rääkkylässä Match Showssa, joka siirtyi elokuulta tänne syyskuulle. Näihin mätsäreihin valmistauduttiin lauantaina juoksuttamalla pahimmat virrat pois (Fasun kanssa ei siis ole tehty muuta kuin vuoltu varsa viime viikolla tuon tukkijalka episodin jälkeen) ja pesemällä se pikaisesti. Pikainen pesu tarkoittaa siis sitä, että en pessyt esimerkiksi häntää tai harjaa ollenkaan. Pesin vain karvapeitteen rungosta ja takajalkojen valkoiset sukat.

Sunnuntaina aamulla juoksutin poikaa taas hetken kentällä ja puunattiin varsa sitten tallissa. Kesän näyttelyissä meillä oli 15 sykeröä (meidän onnen luku ;) ), joten tein saman verran sykeröitä tälläkin kerralla. Matkaan lähdettiin ajoissa, sillä mätsäripaikalle oli laskettu n. 30min ajomatka. Poika käveli suoraan koppiin.



Perillä Fasua ei otettu vielä pois kopista, vaan odoteltiin hetki. Mätsäreiden oli määrä alkaa 12 aikaan ja me oltiin viimeisessä parissa, eli kuudennen parin eka hevonen. Jouduttiin odottamaan aika pitkään, sillä aloitus oli n. 20 min myöhässä. No toisaalta oli ihan hyvä, että Fasu kerkesi katsella paikkoja ennen kuin mentiin kehään. Fasu otti odottelun tosi lunkisti siihen asti, kun meidän pari (upea muhku ori) otettin pois trailerista. Sitten piti huudella, hyöriä ja pyöriä ympäriinsä. Pelottavaa oli myös sikin sokin puikkelehtivat shetlanninponit, jotka yllättivät pienen hevosvarsan pujahtamalla näköpiiriin sieltä ja täältä. 

Lopulta päästiin kehään ja Fasu oli ensin hieman vauhdikas. Kierrettiin kehä käynnissä useampaan kertaan ja sen jälkeen pari kertaa ravissa. Toisella ravikierroksella uskalsin juosta jo vähän kovempaa, joten Fasun liikekin tuli paremmin esille. Silti, en pääse ja uskalla juosta tarpeeksi kovaa, jotta liikkeet tulisivat sellaisiksi kuin ne esim. irtona ovat. 

Lopuksi seisottiin tuomareiden edessä ja jouduin korjailemaan asentoa aika paljon. Tuomarit kiersivät Fasun takana ja edessä ja sitten siirryttiin sivummalle odottamaan, että meidän pari arvostellaan myös. Tuloksena tästä parista me saatiin punainen ja päästiin punaisten loppukehään.

Sinisten kehästä meidän pari nousi myös punaisten loppukehään. Punaisten loppukehässä oli monta ponia ja hevosta. Yritin suurentaa reittiä ulospäin ja sitten meidän sisäpuolelta sujahtikin jo joku poni meidän ohi ja Fasu otti vähän sivuaskelta. Fasussa oli vähän pitelemistä ja en pienten ponien takana voinut antaa sen kävellä normaalia isoa käyntiä, vaan meidän piti vähän hissutella. Pikkuhiljaa poneja tippui pois kehästä ja meidän pari palkittiin BIS3 palkinnolla, alkoi näyttää ettei voida olla huonompia kuin BIS2. Tuloksena olikin sitten BIS1, josta olin todella iloinen! 

BIS kolmikko
Palkintoloimea laitetaan päälle


Palkinnoksi saatiin hieno, iso ruusuke ja sileäpintainen sininen fleeceloimi kuivatukseen. Se on juuri oikean värinen ja kooltaankin sopiva (145cm). Lisäksi Fasu sai porkkanoita. Hetki poseerattiin vielä kuvia varten ja sitten lähdettiin trailerille pakkautumaan kotimatkaa varten. Fasu tuli ruokasangon perässä traileriin ongelmitta. Mukava olla reissussa tällaisen varsan kanssa, joka pysyy käsissä, osaa käyttäytyä ja on ongelmaton kuljettaa. Pärjääminen on sitten tietysti iso plussa päälle.

Iso kiitos järjestäjille! Tullaan varmasti uudelleen, tämä on todella hyvää harjoitusta nuorelle hevoselle. Olisin ottanut Grazinkin mukaan, jos minulla olisi ollut useampi käsipari apuna. Kiitos kuitenkin Minnalle tällä reissulla auttamisesta :)  Ensi viikolla lauantaina järjestetään maastotaitokilpailu, jonne mennään Grazin kanssa. Sitten loppusyksystä olisi tarkoitus käydä Fasun kanssa maneesilla. 

maanantai 4. syyskuuta 2017

135. Pentu tuli taloon


Viime sunnuntaina haettin pikkuinen kotiin. Viikon verran on siis yhteiseloa ollut ja homma alkaa pikkuhiljaa saamaan jotain raameja ympärilleen. Koiran nimi on Kuuhaukun Bring Me The Horizon ja kutsumanimi on Roni. Roni on ollut oikein reipas poika ja kasvaa ihan silmissä :o Nyt hirveä kuvapläjäys poitsusta. Jatkossa Roni varmasti myös esiintyy blogia koristavissa kuvissa :)

Fasun kuulumisia sen verran, että sen jalka on ihan ok. Ei tarvittu klinikkakäyntiä, vaan penkkukuuri auttoi tarpeeksi. Seuraavana suunnitteilla mätsärireissu 17.9, jos mätsärit tällä kertaa järjestetään :)

27.8 sunnuntai kun Roni saapui












maanantai 21. elokuuta 2017

134. Tukkijalka

Epäonnea meille pukkaa, kun molemmat hevoset omalla tavallaan vaativat paikkausta. Lauantai aamuna Fasun etujalka oli todella turvoksissa. Ei tietoa mitä siihen on käynyt ja milloin. Ollaan mietitty potkua, kolhua, ampiaisen pistoa ja jopa käärmeen puremaa. Olin itse juuri hyppäämässä Tampereen junaan lauantaiaamuna, kun tallilta soitettiin Fasun jalasta. Soittelin sitten edes takaisin päivystävälle eläinlääkärille ja tallille. Tultiin siihen tulokseen, että kipulääkettä naamaan sekä kylmäystä ja katsellaan miten homma lähtee kehittymään. Ei lähdetty tuossa vaiheessa klinikalle kuviin vielä, kun Fasu kuitenkin laittoi painoa jalalle. 


Pääsin tallille lauantaina vasta ilta kahdeksan maissa, koska oltiin hakemassa Tampereelta meille uutta autoa. Illalla vielä kylmäiltiin jalkaa ja tutkisteltiin sitä muutenkin. En kuitenkaan nähnyt muuta kuin kolme pientä pistemäistä "rupea" tuossa ylemmän patin kohdalla. Turvotus ei ollut laskenut.

Eilen, eli sunnuntaina menin tallille aamupäivällä. Otettiin Fasu talliin ja huomattiin, että yksi pistemäinen rupi/haava märki vaaleankeltaista sakkaista mätää ja kirkkaampaa nestettä. Sitä tuli aika paljon, kun painoin haavan ympäriltä. Tämän jälkeen kylmäiltiin jalkaa ja pestiin haavakohta betadineliuoksella. Kylmäsin jalkaa vielä mukana olleilla geenipusseilla, jotka laitoin liimapintelillä Fasun jalkaan kiinni. Alemmassa kuvassa näkyy alin haavakohta, joka märki. Soitin samalla myös päivystävälle eläinlääkärille, joka sanoi että voi aloittaa penicillinkuurin. Pistettiin Fasua karsinassa ja eipä Fasua hirveästi hätkäyttänyt pistäminen.

Tästä näkyy polven yläpuolella oleva haava, josta sitä mätää tuli ulos.
Ylempänä näkyy toinen pistemäinen haava/rupi.
Sunnuntaina kävin tallilla myös illalla. Pistin Fasua ensimmäistä kertaa itse ja homma oli yhtä helppoa kuin aamulla. Kylmättiin taas letkulla ja puhdistettiin märkivä kohta. Laitoin myös kylmäyspatjan Fasun jalkaan joksikin aikaa. Turvotus oli laskenut alaspäin. Eli yläosa rupesi olemaan sula ja alaosaan (eli etupolven alapuolelle) oli alkanut kertyä turvotusta. Myöskin polvi oli minun mielestäni turvonnut enemmän.

Grazi otettiin sisälle ja huomattiin, että sillä on kankussa kaksi haavaa. Ne näki paremmin, kun siirsi häntää pois edestä. Ne näyttivät röpelöisiltä viiltohaavoilta, joten en tiedä mitä tamma on puuhaillut ne saadakseen. Onko sitten piehtaroinut jossain ja satuttanut peffansa vai onko ne tapelleet toisten tammojen kanssa. Kuitenkin haavojen puhdistus ja laitoin päälle rasvaa. 

Tänään menin aamulla tallille ja jälleen kerran pistos sekä haavan puhdistus. Tänään näytti jo siltä, että mätää ei enää tullut ulos kun vähän kokeilin puristaa haavan ympäriltä. Sitä oli kuitenkin valunut haavasta, sillä jalkaa pitkin oli valunut jotain eritettä. Laitoin Fasulle kylmäyssuojan jalkaan ja syötteli sitä ulkona. Tallinomistaja lupasi pistää illalla ja kylmätä jalkaa. Fasu saa kyllä taas hirveän kasan kehuja, sillä kaikki mitä sen kanssa on viikonloppuna jouduttu tekemään on onnistunut ongelmitta. 

Ota se pois!

Eilen turvotti niin paljon, että tarrat ei meinannu mennä kiinni. Nyt ne meni helposti kiinni. 
Grazin haavat näyttivät jo paremmilta. Kyllähän se vähän turvottelee haavojen ympäristöstä, mutta ne ovat alkaneet rupeutua. Toivotaan, että puhtaana pitäminen riittää ja ei tarvitse sillekin aloittaa penicillinkuuria.. 

Molempia siis nyt seuraillaan ja tarvittaessa kiikutan Fasun klinikalle ja Grazista informoin eläinlääkäriä, jos näyttää siltä että haavat tulehtuu. Toivottavasti kumpaakaan ei tarvitse tehdä :)



perjantai 18. elokuuta 2017

133. Sotkamon tamma- ja varsanäyttelyt


Suurin osa tämän postauksen kuvista on Tarun ottamia ja osa Heidin ottamia. 

Tiistaina koitti näyttelypäivä ja meillä oli kellot soimassa 6 aikaan. Tekaisin loput eväät ja kannettiin kamat autoon. Kävin hakemassa Tarun mukaan valokuvaamaan ja sitten käytiin vielä vaihtamassa vähän isompi vetoauto iskältä. Matka jatkui kohti tallia, jossa oltiin ihan suunnitelmien mukaan vaille 8. 

Fasu oli päässyt jo 5 aikaan ulos, jotta se kerkeäisi olla pihalla ennen lähtöä. Laittelin loput kamat autoon sillä välin, kun Heidi puunasi Fasua. 08.30 oltiin valmiita ja alettiin lastata Fasua. Jätkä yllätti ja käveli suoraan koppiin! Päästiin siis lähtemään vähän aikataulua edellä. Olin suunnitellut, että viimeistään 9 pitää lähteä ajamaan, sillä ajomatkaan menisi 3 tuntia. 

Matka meni hyvin. Fasu soi heinäverkollisen heinää ja kaivoi vielä lisää ikeapussista. Ihan loppumatkasta alkoi oripoikaa kiukuttaa ja hän kuopi lattiaa. Silti olen niin ylpeä miten hienosti Fasu kulki, vaikka näin pitkää matkaa ei ole tehty aiemmin. Menomatkalla ei pysähdytty kertaakaan vaan ajettiin suorilla näyttelypaikalle Vuokatin ratsastuskoululle. Perillä oltiin n. 11.40, eli tuntia ennen mittausta. Rakennearvostelun oli määrä alkaa 1 vuotiailla klo 13.00.


Näyttelypaikalla Fasu sai vähän ruokaa ja melassivettä koppiin tarjoiltuna. Sitten kipaisin vaihtamassa vaatteet, suitsittiin Fasu ja otettiin herra pois kopista. Jätkä oli vähän pölyinen, kakannut jaloilleen ja yksi sykerö oli auennut. Pientä fiksausta piti siis suorittaa, ennen tuomareiden eteen menemistä. 



Kun Fasu oli puunattu, lähdimme kentälle verryttelemään ja katsomaan pojan vireystilaa. Hirmu kiltisti se oli pihassa käyttäytynyt ja seisoi paikoillaan kun puunailtiin. Kentällä käveltiin ja otettiin muutama ravipätkä. Hyvin pelitti jätkä, eikä vaikuttanut yhtään liian väsyneeltäkään pitkän ajomatkan jälkeen.



Kerettiin ennen meidän mittausta käydä vielä ottamassa rakennekuvia ja poseerauksia. Itse rakennearvostelu oli nimittäin maneesissa, jossa ei tietenkään saa niin hyviä kuvia kuin ulkona luonnonvalossa. 







Sitten viimeiset puunaukset ja odoteltiin mittaukseen pääsemistä. Mittauksessa Fasua vähän jännitti kävellä vieraaseen talliin. Hienosti se kuitenkin seisoi ja saatiin katsottua mikrosiru ja korkeus. Säkäkorkeus pojalla tällä hetkellä 155cm ja lautaskorkeus 156cm. Eli melko tasaisesti korkea tällä hetkellä.



Seuraavaksi odoteltiin rakennearvosteluun pääsemistä. Ryhmät alkoivat vähän myöhässä, mutta Fasuun se ei tuntunut vaikuttavan. Maneesiin mentiin tallin kautta ja maneesin oviaukko oli Fasusta pelottava. Maneesin sisällä kaikista pelottavimmat asiat olivat kolmion kulmamerkkeinä olevat maitotonkat, joissa oli kukkia. Käytiin nuuskimassa niitä, jotta kolmiota kiertäessä en sitten saisi varsaa syliini. Kysyin sitten, että joko me tullaan arvioitavaksi ja tuomarit sanoivat että tule vaan.

Ensin hevosta seisotettiin tuomareiden edessä. Jouduin aika monta kertaa korjaamaan Fasun asentoa tai pyöräyttämään sen takaisin tuomareiden eteen, kun se meinasi lähteä omille teilleen. Välillä se seisoi oikein hienosti ja ryhdikkäästi. Kun tuomarit kiersivät Fasun taakse, yritin saada pojan seisomaan vähän tasaisemmin takajaloillaan. Sitten lähdettiin käyntikierroksille ja sen jälkeen ravikierroksille. Molemmissa askellajeissa kierrettiin kaksi kertaa kolmion ympäri. Tämän jälkeen palattiin tuomareiden eteen ja siinä vaiheessa minua jännitti ihan hirveästi ja tuntui etten saa kunnolla henkeä. En yhtään tiennyt miltä meidän askellajit olivat näyttäneet, juoksinko tarpeeksi kovaa, oliko käynti tahdikasta vai kiirehtikö Fasu.. 








Tuomarit miettivät vielä hetken ja pyysivät meidät sitten liikkumaan lähemmäs yleisöä/katsomoa. Meille kerrottiin pisteet jotka olivat:

tyyppi 9, pää, kaula ja runko 9, jalat 7, käynti 8, ravi 7 yht. 40, 1 palkinto

Kommentteja: Lihaksikas, hyvin kehittynyt ja edustaa hyvää urheiluhevostyyppiä. Suurilinjainen. Jaloissa hyvä luusto ja jalka-asennot melko korrektit. Käynti on energistä, ravi on jäntevää, mutta saisi olla irtonaisempaa. Varsa on oikein hyvin tehtäväänsä valmisteltu ja hyvässä kunnossa esitetty. 

Ensimmäiset ysit kuultuani olin aivan häkeltynyt. Kokonaispisteet ja palkinnon kuultuani olin yhtä hymyä. Vaikka Heidi aiemmin ääneen ajatteli, että meillä olisi mahdollisuudet ykköspalkintoon, en kuitenkaan ikipäivänä olisi osannut itse odottaa ykköstä. Mutta eipä siinä, iloinen yllätys!

Minulla on erittäin hyvin käyttäytyvä nuori ori, joka on oikeasti hienompi kuin olisin ikinä osannut odottaa. Paljon tämän hevosen eteen ovat tehneet myös kaikki sitä hoitaneet ihmiset. Hyvässä kunnossa esitetty varsa kertoo siitä, että meillä on huippu tallipaikka ja varsaani hoidetaan erinomaisesti. Kavionhuolto pelaa osaavan kengittäjän puolesta ja olen saanut myös paljon apua ystäviltäni varsan kouluttamiseen. Ilman näitä eväitä, ei tätäkään etappia olisi saavutettu :)

Kun kuulin meidän palkinnon!


Jätkän eka ruusuke!
Arvioinnin jälkeen pakattiin Fasu heti kyytiin. Minun tarvitsi näyttää sille vain ruokaämpäriä ja se käveli perästäni koppiin. Fasu sai vielä syödä ja juoda vähän ja lähdettiin sitten ajamaan kotiin. Kotimatkalla pysähdyttiin nopeasti jätskeille Juvan kohdalla, mutta muuten ajettiin ilman pidempiä pysähdyksiä kotiin asti. Reissu meni loistavasti ja Fasun käytös saa minulta täyden 10 pistettä. Miten helppoa 1 vuotiaan orivarsan kanssa reissaaminen ja vieraassa paikassa piipahtaminen saattoikaan olla. Tuntui, kuin olisi käsitellyt vanhaa hevosta, joka on reissannut koko ikänsä ja nähnyt jo kaiken. 

Ensi vuonna käydään ehdottomasti taas näyttelyissä hakemassa arviointi sen hetkisestä tilanteesta ja mietinnässä on kyvyt esiin tilaisuudessa käyminen. Tiedän ja tiedostan, että Fasun kehitystilanne voi olla täysin erilainen ensi vuonna ja noihin tilaisuuksiin on lähdettävä täysin ilman ennakko-odotuksia. 

Mutta tämän vuoden puolella voisi vielä piipahtaa mätsäreissä, jos sellaiset järjestetään sopivan välimatkan päässä. Täytyy selailla nettiä mätsärien toivossa :)