106. Lokakuun tapahtumia

Alkanut kuu on mennyt niin nopeasti, että en ole edes blogin puolelle kerennyt päivitellä mitään. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mai Photography.

Aloitetaan Grazista. Kuten olen aiemmin jo (ehkä?) maininnut, minulla ei ole varaa pitää kahta hevosta vieraassa tallissa. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut itsehoitotalli/kimppatalli, jossa maksettaisiin vain tilavuoraa + ruoka ja kuivikkeet. Olen Grazin kanssa ollut kahdessa tällaisessa tallissa ja opiskelijalle kyseinen tapa on ollut tosi hyvä edullisuutensa vuoksi. Tämä kuitenkin sitoo todella paljon ja tällä hetkellä minulla ei ole aikaa opiskelujen ja töiden ohella tehdä sellaista määrää tallivuoroja, jotka itsehoitotalli/kimppatalli vaatii. Toinen syy itsehoitotalliin/kimppatalliin menemisestä on se, että haluan ammattilaisen ja varsoista kokemusta omaavan henkilön käsittelevän varsaa näin alussa. Myöhemmin, kun varsa on oppinut hevosen tavoille ja se on kenties ruunattu, niin kimppatallin mahdollisuus on taas auki. En myöskään varsan kanssa haluaisi lähteä tallilta, missä olemme nyt, koska siellä on hyvät tilat, ihanat autottomat maastoreitit, pitkät tarhausajat, pihattomahdollisuus, tulossa Fasun ikäisiä kavereita yms.

Jotain tammalle piti kuitenkin keksiä. Tamman myynti ei ole missään vaiheessa ollut vaihtoehtona. Tälle ihanalle tammalle varmasti löytyisi oikein hieno koti jostain, mutta minusta on hirveää ajatella että myyty on myyty ja sen elämään ei voi enää vaikuttaa. Grazi on mielettömän rehti hevonen ja haluaa miellyttää ihmistä viimeiseen asti. Se siis luultavasti puksuttaisi menemään, vaikka se olisi kuinka kipeä tahansa. Olen itsekin tämän kokenut, kun "uutena" hevosenomistajana en osannut lukea hevosta oikein. Hevosta on kuitenkin kuntoutettu eläinlääkärien ohjeiden mukaan ja ennuste on aina ollut jonkin asteisesta käyttöhevosesta. Tamma on minulle niin rakas ja olen kokenut se kanssa niin paljon, että en halua harteilleni sitä tunnetta, että en voi antaa tammalle arvoistaan loppua jos ja kun se sen tarvitsee.

Vaihtoehdoksi jäi siis tamman ylläpitoon antaminen. Näin saisin juoksevat kulut pois itseltäni ja hevosen omistajuus säilyy silti minulla. Jo ennen varsan syntymistä minulla oli muutama paikka ehdolla, jonne Grazi mahdollisesti pääsisi ylläpitoon tarvittaessa. Kun varsa syntyi ja tamman ylläpidon järjesteleminen alkoi kolkutella ovella Roosa ilmaisi kiinnostuksensa ottamaan Grazin puoliylläpitoon. Tämä oli loistava idea, sillä oli ihana ajatella tamman jäävän sellaiselle ihmiselle, joka tiesi tamman jo etukäteen ja osasi toimia tamman kanssa. Aloinkin järjestellä toista ylläpitäjää tammalle ja laitoin Fb:hen ilmoituksia. Sain yhden yhteydenoton ja alustavasti sovimme pitävämme yhteyttä lähempänä vieroitusta. Ylläpitäjäehdokas kävi kokeilemassa Grazia kaksi kertaa ja nyt lokakuun alusta hän ja Roosa aloittivat Grazin ylläpitäjinä. Ja mikä parasta, tamma jäi omalle tallille ja saan nähdä sitä aina tallilla käydessäni. Paras mahdollinen vaihtoehto siis ja toivon, että tämä yhteistyö jatkuu ensi vuonnakin! :) Minulla on jossain vaiheessa tavoitteena saada oma talli pihaan ja toivon pystyväni  tuomaan silloin Grazin ja Fasun omaan talliini. Toivon siis, että siihen asti saan järjestettyä Grazin ylläpidon muualla tai mahdollisesti saan sellaisen työpaikan että pystyn elättämään kahta hevosta. Tulevaisuus sen kertoo sitten, miten hommat etenee.

Nyt minulla ei siis ole omaa ratsastettavaa hevosta, blogin puolella ei siis enää tulla näkemään hirveästi Grazia.  Mutta onneksi on paljon muita hevosia joilla pääsen ratsastamaan, pikaisesti laskemalla niitä on ainakin viisi, osa viikoittaisia ratsastettavia ja osa satunnaisempia. Pysyypähän ratsastustaito yllä. 

Lokakuun alusta Grazi ja Fasu muuttivat virallisesti erilleen, myös päiviksi. Aiemmin Fasu ja Grazi ovat olleet yöt erillään ja päivät samassa tarhassa. Syyskuun lopulla kokeiltiin totuttaa Fasua vanhemman ponin kanssa samaan aitaan vähäksi aikaa kerrallaan (muutamia tunteja), sitten puoleksi päiväksi kerrallaan ja nyt lopulta lokakuussa koko päiväksi eri aitoihin. Tämä tehtiin sen takia, että ylläpitäjät saavat hevosen ongelmitta pois tarhasta ja minun/tallinomistajan ei tarvitse olla auttamassa varsan takia. Aamuisin Fasu on saanut piipahtaa Grazin karsinassa juomassa maitoa ja sen jälkeen se on tyytyväisenä mennyt ponin kanssa samaan tarhaan. Grazi ja Fasu ovat toistaiseksi viereisissä tarhoissa ja yöt viereisissä karsinoissa. Tarhausjärjestelyissä on välillä ollut poikkeuksia, mutta pääosin ollaan toimittu edellä mainitulla kaavalla. Vähän takapakkia on tullut siinä, että kun poika tai mamma lähtee tarhasta niin toinen alkaa huutamaan toisen perään. Tilanne on kuitenkin jo rauhoittunut hieman ja toivottavasti rauhoittuu tästä vielä lisää. Tai oikeastaan eihän se varmaan takapakkia ole, vaan tavallista vieroitettaville hevosille.

Viime viikolla Mai kävi valokuvaamassa Grazia ja Fasua. Kaikki tämän postauksen kuvat on siis otettu viime keskiviikkona. Mai otti taas ihania kuvia ja niitä riittää moneen postaukseen. Kuvauksen ajaksi päästettiin Grazi ja Fasu samaan aikaan kentälle, sillä ei tuntunut hyvältä ajatukselta juoksuttaa pelkästään varsaa kentällä yksin.

Tämän viikon keskiviikkona oli puolestaan Fasun toinen vuolu ja se sujui Super hyvin! Jos viime kerralla pojalla oli kevyt etupää, niin nyt ei siitä ollut tietoakaan. Muutaman kerran se yritti hypätä eteenpäin, kun kiukutti pitää jalkaa ylhäällä eikä sitä saanut laskettua, mutta varsa ei kertaakaan hypännyt pystyyn tai yrittänyt riehua vuolun aikana. Kavioista otettiin vain todella vähän pois. 

Poika sai toissapäivänä matolääkkeen kolmatta kertaa. Sain kaverin pitämään Fasua kiinni, mutta madotus oli kyllä mahdottoman helppoa. Tuubi suuhun ja ruutta pohjaan. Varsa ei vastustellut tai yrittänyt lähteä mihinkään. Olisin saanut sen varmaan madotettua yksinkin. Nyt sitten kysellään eläinlääkäriä tallille, että saataisiin rokotusohjelma aloitettua. Varsaahan voi alkaa rokottamaan 6 kk iässä ja tallilla on muillakin tarve eläinlääkärille, niin sama laittaa samaan syssyyn pojalle rokote. Tunnistajakaan ei ole vielä käynyt ja ilmeisesti meidän alueella tunnistukset aloitetaan vasta loka-marraskuussa. Saas nähdä milloin tunnistaja siis saadaan tallille. 

101. Fasun ensimmäinen pedikyyri

Eilen ja tänään aamulla jo vähän jännitti, että mitenköhän tulee sujumaan pojan ensimmäinen kavionhuolto. Tänään oli siis kengittäjä tulossa kengittämään Grazin ja vaikka ei oltu erikseen sovittu tätä Fasun kavioiden vuolua, niin nythän se oli ensimmäistä kertaa tehtävä. Lähdettiin tallikaverin kanssa tallille jo ennen kymmentä ja piipahdettiin paikallisessa ratsastusvarusteliikkeessä. Mulla on tähän kauppaan 30 euron lahjakortti, jolle ei vielä tällä kertaa löytynyt käyttöä. Kaikkea ihanaa siellä kyllä oli, mutta ehkä käytän sen sitten kun Fasulle on oikeasti tarve ostaa jotain. Puoli vuotta kuitenkin käyttöaikaa, joten eiköhän tässä kerkeä vielä jollekin tarvikkeelle tulla tarve.

Tallilla oltiin puoli 11 ja otin Grazin ja Fasun sisälle. Tarkoitus oli käydä maastossa väsyttämässä Fasu jo ennen kengittäjän tuloa, mutta koska Grazi oli taas jollain ihmeellisellä tavalla laskenut päivät kengitykseen ja pudottanut kenkänsä joko eilen tai tänään aamulla, niin lähdinkin sitten Grazin ja Fasun kanssa etsimään kenkää laitumelta. Kävellen kenkää ei ikinä löydä heinikosta, mutta muutaman kerran olen korkeammalta (eli hevosen selästä) bongannut kengän heinikosta. Tällä kertaa yhden kengityksen ollut kenkä ja shock tamer-pohjallinen jäivät kuitenkin laitumelle, sillä en löytänyt niitä vaikka kuinka kiertelimme laidunta ympäri ristiin rastiin. Nuo pohjalliset maksaa kuitenkin Hevarilla 22 euroa pari (kengittäjältä ostettuna vähän enemmän) ja niitä ei ihan joka kerta kehtaisi uusia laittaa, kun kengät lentelee laitumelle.

No, maastolenkki siirtyi siis myöhemmäksi, sillä ensin mentiin kengitettäväksi. Yhden ponin jälkeen oli Fasun vuoro. Etukäteen veikkasin, että pojalla tulee olemaan kevyt etupää, mutta takajalat varmaan vähän helpommat. Fasu ei ole siis kertaakaan potkinut takasilla, vaikka niitä on nostellut ja pitänyt. Etupää on taas puolestaan ollut aiemminkin hieman kevyt. NÄIN kevyttä etupäätä en ole kuitenkaan pojalla vielä tavannut, sillä kun jalan ilmassa piteleminen alkoi kiukuttaa, niin toinen etukavio nousi ihan mun pään korkeudelle. Kengittäjä piti urheasti kiinni toisesta jalasta siihen asti että sain kiskottua Fasun taas kolmelle jalalle. Tuli kyllä jo pelkästään etusten jälkeen pojalle jo hiki ja taisi se hieman taantua sitten takajalkoja kohti. Niitä piti vähän riuhtoa, mutta muuten takaset menivät oikein mallikkaasti. Mulla on varmasti huomenna haba kipeä, kun sen verran sai Fasua pidellä, että malttaa olla paikallaan. Kuviahan minulla ei tietenkään ole, kun ei ollut kuvaajaa mukana.

Minullako kevyt etupää!

Paljoa ei kavioita vuoltu, etteivät mene liian pystyiksi. Koputtelihan tuo kengittäjä jalkoja hieman. Eihän tuo tainnut ihan kauheimmasta päästä olla, kun molemmat kengittäjä ja tallinomistaja sanoivat, että normaalia varsan käytöstä.  Ensi kerralla (lokakuun puolella) taas lisää kavionhoitoa ja jos ei ole hirveästi vuoltavaa, niin ainakin kengittäjä lupasi käydä koputtelemassa ja nostelemassa jalat.

Sitten pentu joutui vielä olemaan mamman kengityksen ajan yksin karsinassa ja laittoi karsinan purut uuteen järjestykseen. Nimittäin se teki ison keon keskelle ja oli kaivanut kaikki kulmat ja osan reunoista kokonaan betonille. Vähän taisi kiukuttaa kengityksen jälkeen. Rankka päivä pikkuiselle.

Vähän pienempänä yksin karsinassa.

Lopulta päästiin myös maastoon, jossa sielläkin jotain uutta pojalle. Mukaan tuli nimittäin toinen heppa. Fasu oli selvästi varautunut vieraasta hevosesta ja kulki koko ajan joko Grazin vieressä tai edellä, eikä jäänyt Grazin taakse missä toinen hevonen kulki. Fasu esitteli hienoa ravia, vaikka yleensä se spurttailee laukassa edestakaisin tietä pitkin. Kun pojalle vieras heppa meni edessä, niin poika pysytteli visusti Grazin vieressä tai takana. Kerran tuli vaikea tilanne, kun poika lähti tienhaarasta vasemmalle ja me jatkettiinkin suoraan ja toinen heppa kerkesi mennä risteyksen ohi, niin Fasu joutui ihan viimeiseksi ja keräsi lopulta rohkeutensa ja ohitti vieraan hepan puskan puolelta hirveällä vauhdilla. Nyt olisikin hyvä totuttaa sitä siihen, että maastossa kulkee muitakin mukana kuin pelkkä mamma.

Nyt vaan jatketaan jalkojen koputtelua ja ehkä pidetään niitä ylhäällä pidempiä aikoja kerrallaan.