sunnuntai 26. helmikuuta 2017

115. Kuulumisia viimeiseltä 2 kuukaudelta

Kylläpä aika menee nopsaan. Joulu oli ja meni, uusi vuosi oli ja meni. Nyt on ollut tosi kiire koulun ja töiden kanssa. Näiden lisäksi ratsastan viikossa 2-6 tuntia muiden hevosilla, jonka lisäksi touhuilen Fasun kanssa jotain 1-2 kertaa viikossa n. puoli tuntia kerrallaan. Puoli tuntia on varsan kanssa ehdoton maksimi, joskus me mennään vain 10 minuuttia ohjasajossa, mutta kun siihen lisätään varustus, niin ajaksi tulee yleensä tuo puoli tuntia.

Katsoin Fasun päiväkirjasta, että tammikuussa ohjasajettiin tasan kerran. Olin niin kiireinen, että en yksinkertaisesti kerennyt enempää. Siis eihän tässä ihan hirveästi olisi ollut raportoitavaakaan. Tein opiskelujen lisäksi tammikuussa joinakin viikkoina täydet viikkotunnit töissä (melkein 40 tuntia), joten ylimääräistä energiaa ei ihan hirveästi ollut. Nyt kun töitä on tässä kuussa ollut vähän vähemmän, niin on taas puolestaan pitänyt yrittää saada koulujuttuja ja etenkin gradua vähän eteenpäin. Myöhemmin keväällä ajattelin hakevani opiskelemaan erityisopettajaksi, luokanopettajaksi ja erityisluokanopettajaksi, joten pääsykokeisiin on olettava lukemaan heti kun materiaali tulee julki.

Helmikuussa olen kerennyt touhuilla Fasun kanssa enemmän. Ostin uudet ohjasajo-ohjat (vähän pidemmät), jotta päästään harjoittelemaan ravia. Niistä kuitenkin kerkesi hajota jo lukko, joten täytyy käyttää ne suutarilla. Ohjasajossa olemme kuitenkin päässeet hyvin eteenpäin. Fasu liikkuu hyvin eteenpäin, pysähtyy ja peruuttaa pyynnöstä ja kääntyy myös pyydettäessä. Maastakäsin olemme käyneet taluttamassa varsoja maastossa 2 kertaa lyhyen lenkin possujonossa. Fasu on ollut molemmilla kerroilla viimeisenä ja välillä siinä on aikamoinen piteleminen. Herra ei kuitenkaan siedä narua turvan ympärillä, kuten toinen orivarsa sietää, joten täytyy miettiä kuolainten laittamista ensi kerralla maastoreissulle. Kentällä poika on kuitenkin super hienosti, seuraa minua ollessaan irti, pysähtyy, lähtee liikkeelle ja kääntyy pyydettäessä. Liinassa juoksemisen alkeita on opeteltu muutaman kerran ja Fasu kävelee kiltisti ympyrällä kauempana minusta. Tällä viikolla kokeiltiin jopa pieniä pitkiä ravia ympyrällä. En pyöritä varsaa ympyrätolkulla liinassa, vaan muutaman kierroksen suuntaansa, jotta se oppii juoksutuksen idean. Olen juoksuttanut Fasua pelkällä riimulla, jolla se pysyy hyvin hallinnassa.

Fasu on niin mahtava varsa ja olen uskomattoman onnellinen, että pääsen seuraamaan sen kasvua ja se on minun oma kasvattini. Viimeisien viikkojen aikana joka ikinen kerta, kun olen mennyt tervehtimään sitä tarhaan, se tulee minun luokseni portille, jo ennen kuin itse olen tarhan luona. Kerran jopa tarhan toisesta päästä laukalla portille päräyttäen. Minun ei tarvitse kuin huutaa sitä kävellessäni tallinkulmalta tarhoille päin ja poika nostaa pään ja lähtee tulemaan portille. Ihanaa<3 Täytyy ottaa tästä joku kerta video :)


Viikko sitten tallinomistaja soitti huonoja uutisia Grazista ja lähdin saman tien tammaa katsomaan. Tallikäynti venähti melkein 24 tunnin pituiseksi, kun jouduin soittamaan Grazille sunnuntai iltana päivystävän eläinlääkärin katsomaan tamman tilaa. Kun tamma otettiin sisälle illalla ja loimi otettiin pois oli mennyt noin puoli tuntia, kun se oli hikinen ja tärisi kauttaaltaan.

Tammalla oli sisällä villaloimi ja toppaloimi ja silti se tärisi. Se ei osoittanut selviä ähkynoireita, joten ajattelimme että kyseessä on joku muu ongelma. Mielessä kävi kaikki paleltumisesta johonkin lihasperäiseen, silti mielessä oli riski ähkystä sillä suolistoäänet olivat olemattomia. Oli vain kummallista, että tamma ei näyttänyt muita ähkyn oireita ja tamma oli tehnyt kakat tullessaan sisälle. Seurasimme hetken tamman tilaa ja päätin sitten soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Tamma oli selvästi tosi kipeä, sen katsekin oli ihan lasittunut.

Eläinlääkärin tuloon meni melkein tunti. Hän kuunteli tultuaan suolistoäänet, mittasi lämmön ja sykkeen. Syke oli 60 (norm. 40 pintaan Grazilla) ja suolistoäänet huolestuttavan hiljaiset. Limakalvojen väri ei palautunut tarpeeksi nopeasti ientä painettaessa ja ikenet olivat todella vaaleat. Diagnoosina oli ähky. Takaa kokeillessa ei tuntunut mitään muutoksia, joten Grazia lähdettiin letkuttamaan. Ilman rauhoitustahan tamma ei antanut letkua nenään laittaa, joten tamma sai kipulääkettä ja rauhoittavaa toimenpidettä varten. Letkutusta aloittaessa eläinlääkäri huomasi, että tamma on aika voimakas refluksi ja tämän takia letkutusta ei voitu tehdä. Tamma "oksensi" avustettuna, sillä hevonenhan ei voi oksentaa omin avuin ja oletettava tukos paikannettiin ohutsuoleen.. Maha tyhjennettiin ja nestettä piti antaa kanyylin kautta tiputuksessa. Tiputimme yhteensä 15 l nestettä suoraan suoneen ja onneksi tamma alkoi virkistyä jo toisen pussin kohdalla. 

Tiputuksen jälkeen tamma pääsi lepäämään ja koska se oli rauhoittunut ja kipulääke selvästi vaikuttanut, uskalsin mennä leirimökkiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Kello oli tässä vaiheessa n. 23. Yö sujui siis niin, että nukuin aina 2 tuntia ja kävin sitten katsomassa tamman vointia. 5 jälkeen aamulla pomppasin sitten ylös ja lähdin auttamaan tallinomistajaa aamutalliin, koska en saanut enää unta. Aamutallin aikana Grazi oli tosi virkeä ja pyöri karsinassa, selvästikin haluten myös ulos. Se teki normaalit kakat 6 aikaan, mikä oli helpotus. Eläinlääkäri oli kuitenkin sanonut, ettei saa antaa ruokaa ennen kuin joku käy katsomassa tamman refluksin aamulla. Näin ollen soitin lähimmälle eläinlääkärille, joka sanoi pääsevänsä vasta 11 maissa tallille. Hän sanoi, että kuvailuni perusteella voin kokeilla antaa hevoselle heinää pienen määrän ja hänen ei välttämättä tarvitsisi tulla käymään. Sanoin kuitenkin haluavani hänen katsovan tamman vielä, jotta ollaan varmoja että ähky on ohi. Niinpä 11 aikaan eläinlääkäri tuli. Hän mittasi sykkeen, lämmön ja kuunteli suolistoäänet. Kaikki ok. Syke oli 40 tuolloin aamupäivällä. Päivystävä eläinlääkäri oli vielä ollut yhteydessä tähän meidän lähimpään eläinlääkäriin ja tämän perusteella tehtiin vielä aamulla letkutus. Nyt ei ollut enään refluksia ja letkulla laitettiin veden lisäksi parafiiniöljyä menemään. Letkutusta varten rauhoitettu Grazi jäi vielä karsinaan tokenemaan ja pääsi sitten myöhemmin ulkoilemaan. Heinää sille sai antaa, kun hevonen olisi virkistynyt rauhoituksesta.

Meillä ei ole tietoa siitä, mikä ähkyn aiheutti. Kävin kuitenkin seuraavana päivänä hakemassa melassipöntön, jotta nyt talvisaikaan saisi Grazin ja Fasun juomaan tarpeeksi. Ulkona niillä on tarjolla vettä, mutta silti ne kyllä juovat ulkona todella vähän. Karsinajuomista on taas vaikea seurata, sillä tallissa on automaattikupit. Mutta nyt, kun tallinomistajakin on aamulla juottanut Grazille sankollisen melassivettä ja ylläpitäjät juottavat liikutuksen jälkeen, niin tammalla on selvästi enemmän kusta karsinassa aamuisin kuin ennen. Fasu ainakin rakastaa melassivettä (upotti päänsä aika syvälle sankoon kun vein ensimmäisen kerran sille tätä herkkua) ja tarhakavereilla ei ole mitään asiaa sankolle, ennen kuin Fasu on lopettanut juomisen. Mammaltahan se viime vuonna melassivettä pääsi jo maistelemaan, niin taisi maku jäädä mieleen :)


Tästä tuli hurjan tekstipainotteinen kuulumispostaus, mutta toivottavasti seuraaviin postauksiin saadaan vähän enemmän kuvia kehiin.