maanantai 15. helmikuuta 2016

61. Neiti lohikäärme

Minulle tulee aina lohikäärme mieleen, kun hevonen korskahtaa tietyllä tavalla (esimerkiksi ottaessaan spurtin ja pysähtyessään häntä koholla johonkin vetämään happea ja pällistelemään ympäristöään). Yritin etsiä sopivaa videota, jolla olisin voinut havainnollistamaan tätä ääntä, mutta yhden bongasin, joka oli Kootussa ravissa- blogin päätähden Hertan laitumellelasku videossa. Voitte käydä sieltä kurkkaamassa, löytyy ihan noilla hakusanoilla YouTubesta.

Pörhäkkänä, talutuslenkiltä n. 2 viikkoa sitten.

Talutuslenkiltä n. 2 viikkoa sitten.
Grazi on lähiaikoina ollut aikamoinen lohikäärme minulle ulkona, se käyttäytyy hyvin erilaisesti ja pörisee ja korskahtelee. Tallissa se käyttäytyy hyvin ja kuulemma myös aamulla ulos vietäessä ja illalla sisään ottaessa se lompsii vieressä pitkälläkin narulla. Mutta talutuslenkille lähtiessä ja pihasta poistuttaessa alkaa aikamoinen show.

Tamma ei meinaa kävellä rauhassa ollenkaan, sillä on kiire joka suuntaan ja se yrittää punkea ohitseni koko ajan. Kun komennan sitä odottamaan ja hiljentämään, niin harvoin mitään tapahtuu kuin muutaman askeleen ajaksi. Kun pysäytän Grazin ja pyydän sitä menemään taaksepäin esimerkiksi työntämällä/koskemalla sitä ryntäistä kädellä tai kuten ollaan opeteltu, että kosken sitä esim. jalalla/raipalla (minulla ei ollut raippaa mukana maastossa) siihen jalkaan jota haluan sen siirtävän taaksepäin, niin tamma veti herneet nenään ja potkaisi takajalallaan sivulle/mahan alle. Kyllä ymmärrän, jos tamma olisi herkkä mahastaan, että siihen ei saa koskea, mutta ilmeisesti koko hevoseen ei saa koskea kun jo kiukuttaa niin kovin :D Lenkillä Grazi myös korskahtelee nähdessään tai kuullessaan jotain ja kotiin päin se on kääntymässä jokaisesta kotiin vievästä risteyksestä.

Inhottaa vain käydä kävelylenkillä, kun saa kokoajan olla tarkkana että se ei pääse ryntäämään ohi, punkemaan päälle (se ahdistaa minua lumihankeen) tai että se ei pääse karkuun. Päitsiin on kokoajan hirveä paine, kun yritän pyytää sitä odottamaan. Narua tamma ei siedä turvan ympärillä, joten ensi kerralla on laitettava suitset päähän lenkille lähtiessä.

Grazi on varmaan niin kyllästynyt pelkkään oleiluun ja käyntilenkkeihin. Onhan se luonteeltaan hyvin aktiivinen ja reipas, joten tämä hissuttelu käy varmasti päähän. Toivottavasti se nyt kuitenkin kestäisi nahoissaan vielä muutaman kuukauden.. eikä siis tietenkään rallittelisi varsankaan kanssa liikaa. Tämä on ensimmäinen "luonteen muutos" vähään aikaan, sillä tähän asti Grazi on ollut todella tasainen ja lauhkea. Jännä nähdä muuttuuko esim. "kosketusherkkyys" tallissakin, kun varsominen lähestyy.

Tänään kävinkin hyppäilemässä taas valmennuksessa ja oli super hyvä valkka. Tiedossa vielä koulutuuppausta omatoimisesti keskiviikkona ja sitten Grazin lenkittämistä. Tällä viikolla pitääkin käydä ahkerasti heppailemassa alkuviikosta, sillä perjantaina hyppään bussiin ja suuntaan Turkuun Heidin luo. Paluu onkin sitten vasta ensi viikon tiistaina. Ihanaa ja en malta odottaa :)


2 kommenttia:

  1. Ihanan osuva kuvaus tuo lohikäärme! Hevoseni Vipsu muuttui samanlaiseksi loppuraskauden aikana. Mitä lähemmäs loppua mentiin, sitä hankalampi sitä oli enää tontilta saada pois päin kulkemaan. Sittemmin ei olla lohikäärmeilty, kun varsa lähti uuteen kotiin.

    Ihanaa loppuodotusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Joo, meillä on havaittu tallin alueelta poistumisen vaikeus jo kesällä, mutta nyt tuntuu että tammalla on tulipalo kiire kotiin pienenkin lenkin jälkeen. Jospa se tämäkin tamma rauhoittuu sitten ajan kanssa.

      Poista