166. Piru on irti

1 kk vanha

Päivä päivältä tämän pikkutamman luonnetta tulee enemmän esille. Se on aivan erilainen, kuin mitä Fasu oli maitovarsana. Fasu oli hyvin seurallinen (tuli jopa laukalla vastaan, kun meni laitumelle) ja sitä piti aina rapsutella. Varusteiden kanssa tai jalkojen nostamisessa ei ollut ikinä ongelmia. Talutuksen Fasu oppi tosi nopeasti. Fiia on... erilainen nuori. Nimeä miettiessä minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Leviella ja Witchita. Leviella kuulosti liian kesyltä nimeltä tälle neidille, joten hänestä tuli Witchita. 

1 kk vanha

Tulimme jo ensimmäisinä viikkoina siihen tulokseen, että Grazi käytti kaikki kilttigeenit Fasuun ja Fiialle ei jäänyt yhtään jäljelle. Tällä pikkuisella on luonnetta. Se oli alkuun todella arka päästään, jaloistaan ja mahastaan. Ensimmäisen kerran kun koskin takajalkaan, niin varsa potkaisi ninjapotkun suoraan sivulle. Jossain vaiheessa poistuessaan ihmisen luota, se potkaisi taaksepäin, osuen silloin tällöin ihmisiinkin. Sain ainakin yhden potkun mahaani ja yhden reiteeni. Onneksi tuon ikäisen ja kokoisen varsan potku ei vielä koske. Kyykyssä sen luona on kuitenkin oltava varuillaan, varsinkin kun se kääntyy ja lähtee pois. Päähän osuessaan tuollainen potku voi tuntua pahalta. Nyt tämä taaksepäin potkiminen on kuitenkin vähentynyt, kun varsa on vähän kesyyntynyt. 

1 kk vanha

Tämän varsan kanssa on siis jouduttu tekemään paljon siedätystä. Olen hengaillut pitkiä pätkiä laitumella sekä karsinassa ja rapsutellut varsaa joka paikasta. Päitsien laitto on kiukkupäivänä vaikeaa, mutta välillä ne saa sujauttaa päähän ilman ongelmia. Fiian oikeaan etukavioon ja vasempaan takakavioon laitettiin kengittäjän toimesta liimapaikat auttamaan jalkojen suoristumista. Yleensä varsan jalat suoristuvat itsestään yllättävän hyvin, kun se pääsee liikkumaan ja jalat vahvistuvat. Fiian vasen takajalka oli kuitenkin sen verran mutkalla vielä parin viikon ikäisenä, että pyysin kengittäjän katsomaan tilannetta. Päädyimme laittamaan liimapaikat, jotta kavio kuluu myös ulkosyrjältä ja asento paranee. 

Fiia ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Tämä oli aikamoinen projekti, sillä välillä varsa oli kahdella jalalla ilmassa, välillä neljällä jalalla ilmassa ja välillä se yritti potkia kengittäjää sen puolen takajalalla jonka etujalka oli jo ilmassa. Loppujen lopuksi koko varsa oli niin mutkalla, että se muksahti lattialle ja paikat saatiin laitettua loppuun. Sen jälkeenkin on nosteltu jalkoja ja vastaavaa hepulia ei ole saatu aikaan. Takajalkoja koskiessa Fiia potkii edelleen, mutta nyt totutellaan sitä kosketukseen ja ollaan edistytty hienosti. 

Takajalka 15.05.2019 2 päivän ikäisenä

Takajalka 30.05.2019 2,5 viikon ikäisenä. Samana iltana laitettiin liimapaikat, 

jotka olivat vajaan viikon paikallaan. 

15.06.2019 1 kk ja 2 pv ikäinen

Nyt jalka-asennot näyttävät jo hyviltä. Kengittäjämme tarkastaa kuitenkin tilanteen vielä seuraavalla käynnillään. Jalka-asentojen korjautumista ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan loputtomiin. 

Tampereen hevosklinikan artikkelissa eläinlääkäri Kimmo Elfving toteaa, että alanivelten kasvusaumojen aktiivinen sulkeutuminen loppuu 100 vuorokauden ikään mennessä ja etupolven 8 kuukauden ikään mennessä. Korjaukset tulee tehdä hyvissä ajoin, ennen näiden kasvusaumojen sulkeutumisia. Onneksi asentovirheet korjautuivat näin hyvin yksillä liimapaikoilla, sillä veikkaan että Fiia ei enää toista kertaa pidettäisi pystyssä paikallaan liimapaikkojen laiton ajan. Se on kasvanut kuitenkin aika paljon ja saanut paljon voimaa. 

Nyt olen siis siedättänyt Fiia olemalla sen kanssa paljon. Rapsuttelen sitä paljon ja siitä se on alkanut pitämään. Se jopa tulee rohkeammin luokse laitumella, kuin mitä aiemmin. Talutusta on harjoiteltu niin, että Fiia talutetaan laitumelta talliin. Joskus olen taluttanut sitä laitumella Grazin ympäri, niin että se tottuu paineeseen ja oppii myötäämään liikkumalla eteenpäin. Yksi läpimurto oli se, että se jäi makuulleen kun menin rapsuttamaan sitä. Aiemmin se hyppäsi oitis ylös ja lähti karkuun, kun ihminen oli menossa lähemmäs ja hän oli nukkumassa. Äkkinäisiä liikkeitä Fiia hätkähtää, joten sen kanssa kaikki on tehtävä hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti. Kyllä tästä vielä hevonen tehdään, mutta lähestymistapa on oltava täysin erilainen kuin Fasun kanssa.

Katsotaan mitä tässä saadaan aikaan. Ajatus olisi jatkaa rapsutustuokioita ja päästä koskemaan kaikkiin jalkoihin ja mahaan, ilman sen kummempia kiukkuamisia. Talutusta täytyy harjoitella myös. Jossain vaiheessa voisin käydä taluttelemassa tai ratsastelemassa Grazilla kentällä tai maastossa ja Fiia pääsisi tutustumaan maastoihin samalla tavalla, kuin Fasu pääsi pienenä. Onhan meillä valtavasti aikaa tämän pikkuisen kanssa :)