101. Fasun ensimmäinen pedikyyri

Eilen ja tänään aamulla jo vähän jännitti, että mitenköhän tulee sujumaan pojan ensimmäinen kavionhuolto. Tänään oli siis kengittäjä tulossa kengittämään Grazin ja vaikka ei oltu erikseen sovittu tätä Fasun kavioiden vuolua, niin nythän se oli ensimmäistä kertaa tehtävä. Lähdettiin tallikaverin kanssa tallille jo ennen kymmentä ja piipahdettiin paikallisessa ratsastusvarusteliikkeessä. Mulla on tähän kauppaan 30 euron lahjakortti, jolle ei vielä tällä kertaa löytynyt käyttöä. Kaikkea ihanaa siellä kyllä oli, mutta ehkä käytän sen sitten kun Fasulle on oikeasti tarve ostaa jotain. Puoli vuotta kuitenkin käyttöaikaa, joten eiköhän tässä kerkeä vielä jollekin tarvikkeelle tulla tarve.

Tallilla oltiin puoli 11 ja otin Grazin ja Fasun sisälle. Tarkoitus oli käydä maastossa väsyttämässä Fasu jo ennen kengittäjän tuloa, mutta koska Grazi oli taas jollain ihmeellisellä tavalla laskenut päivät kengitykseen ja pudottanut kenkänsä joko eilen tai tänään aamulla, niin lähdinkin sitten Grazin ja Fasun kanssa etsimään kenkää laitumelta. Kävellen kenkää ei ikinä löydä heinikosta, mutta muutaman kerran olen korkeammalta (eli hevosen selästä) bongannut kengän heinikosta. Tällä kertaa yhden kengityksen ollut kenkä ja shock tamer-pohjallinen jäivät kuitenkin laitumelle, sillä en löytänyt niitä vaikka kuinka kiertelimme laidunta ympäri ristiin rastiin. Nuo pohjalliset maksaa kuitenkin Hevarilla 22 euroa pari (kengittäjältä ostettuna vähän enemmän) ja niitä ei ihan joka kerta kehtaisi uusia laittaa, kun kengät lentelee laitumelle.

No, maastolenkki siirtyi siis myöhemmäksi, sillä ensin mentiin kengitettäväksi. Yhden ponin jälkeen oli Fasun vuoro. Etukäteen veikkasin, että pojalla tulee olemaan kevyt etupää, mutta takajalat varmaan vähän helpommat. Fasu ei ole siis kertaakaan potkinut takasilla, vaikka niitä on nostellut ja pitänyt. Etupää on taas puolestaan ollut aiemminkin hieman kevyt. NÄIN kevyttä etupäätä en ole kuitenkaan pojalla vielä tavannut, sillä kun jalan ilmassa piteleminen alkoi kiukuttaa, niin toinen etukavio nousi ihan mun pään korkeudelle. Kengittäjä piti urheasti kiinni toisesta jalasta siihen asti että sain kiskottua Fasun taas kolmelle jalalle. Tuli kyllä jo pelkästään etusten jälkeen pojalle jo hiki ja taisi se hieman taantua sitten takajalkoja kohti. Niitä piti vähän riuhtoa, mutta muuten takaset menivät oikein mallikkaasti. Mulla on varmasti huomenna haba kipeä, kun sen verran sai Fasua pidellä, että malttaa olla paikallaan. Kuviahan minulla ei tietenkään ole, kun ei ollut kuvaajaa mukana.

Minullako kevyt etupää!

Paljoa ei kavioita vuoltu, etteivät mene liian pystyiksi. Koputtelihan tuo kengittäjä jalkoja hieman. Eihän tuo tainnut ihan kauheimmasta päästä olla, kun molemmat kengittäjä ja tallinomistaja sanoivat, että normaalia varsan käytöstä.  Ensi kerralla (lokakuun puolella) taas lisää kavionhoitoa ja jos ei ole hirveästi vuoltavaa, niin ainakin kengittäjä lupasi käydä koputtelemassa ja nostelemassa jalat.

Sitten pentu joutui vielä olemaan mamman kengityksen ajan yksin karsinassa ja laittoi karsinan purut uuteen järjestykseen. Nimittäin se teki ison keon keskelle ja oli kaivanut kaikki kulmat ja osan reunoista kokonaan betonille. Vähän taisi kiukuttaa kengityksen jälkeen. Rankka päivä pikkuiselle.

Vähän pienempänä yksin karsinassa.

Lopulta päästiin myös maastoon, jossa sielläkin jotain uutta pojalle. Mukaan tuli nimittäin toinen heppa. Fasu oli selvästi varautunut vieraasta hevosesta ja kulki koko ajan joko Grazin vieressä tai edellä, eikä jäänyt Grazin taakse missä toinen hevonen kulki. Fasu esitteli hienoa ravia, vaikka yleensä se spurttailee laukassa edestakaisin tietä pitkin. Kun pojalle vieras heppa meni edessä, niin poika pysytteli visusti Grazin vieressä tai takana. Kerran tuli vaikea tilanne, kun poika lähti tienhaarasta vasemmalle ja me jatkettiinkin suoraan ja toinen heppa kerkesi mennä risteyksen ohi, niin Fasu joutui ihan viimeiseksi ja keräsi lopulta rohkeutensa ja ohitti vieraan hepan puskan puolelta hirveällä vauhdilla. Nyt olisikin hyvä totuttaa sitä siihen, että maastossa kulkee muitakin mukana kuin pelkkä mamma.

Nyt vaan jatketaan jalkojen koputtelua ja ehkä pidetään niitä ylhäällä pidempiä aikoja kerrallaan.