maanantai 1. heinäkuuta 2019

166. Piru on irti


1 kk vanha

Päivä päivältä tämän pikkutamman luonnetta tulee enemmän esille. Se on aivan erilainen, kuin mitä Fasu oli maitovarsana. Fasu oli hyvin seurallinen (tuli jopa laukalla vastaan, kun meni laitumelle) ja sitä piti aina rapsutella. Varusteiden kanssa tai jalkojen nostamisessa ei ollut ikinä ongelmia. Talutuksen Fasu oppi tosi nopeasti. Fiia on... erilainen nuori. Nimeä miettiessä minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Leviella ja Witchita. Leviella kuulosti liian kesyltä nimeltä tälle neidille, joten hänestä tuli Witchita. 

1 kk vanha
Tulimme jo ensimmäisinä viikkoina siihen tulokseen, että Grazi käytti kaikki kilttigeenit Fasuun ja Fiialle ei jäänyt yhtään jäljelle. Tällä pikkuisella on luonnetta. Se oli alkuun todella arka päästään, jaloistaan ja mahastaan. Ensimmäisen kerran kun koskin takajalkaan, niin varsa potkaisi ninjapotkun suoraan sivulle. Jossain vaiheessa poistuessaan ihmisen luota, se potkaisi taaksepäin, osuen silloin tällöin ihmisiinkin. Sain ainakin yhden potkun mahaani ja yhden reiteeni. Onneksi tuon ikäisen ja kokoisen varsan potku ei vielä koske. Kyykyssä sen luona on kuitenkin oltava varuillaan, varsinkin kun se kääntyy ja lähtee pois. Päähän osuessaan tuollainen potku voi tuntua pahalta. Nyt tämä taaksepäin potkiminen on kuitenkin vähentynyt, kun varsa on vähän kesyyntynyt. 

1 kk vanha
Tämän varsan kanssa on siis jouduttu tekemään paljon siedätystä. Olen hengaillut pitkiä pätkiä laitumella sekä karsinassa ja rapsutellut varsaa joka paikasta. Päitsien laitto on kiukkupäivänä vaikeaa, mutta välillä ne saa sujauttaa päähän ilman ongelmia. Fiian oikeaan etukavioon ja vasempaan takakavioon laitettiin kengittäjän toimesta liimapaikat auttamaan jalkojen suoristumista. Yleensä varsan jalat suoristuvat itsestään yllättävän hyvin, kun se pääsee liikkumaan ja jalat vahvistuvat. Fiian vasen takajalka oli kuitenkin sen verran mutkalla vielä parin viikon ikäisenä, että pyysin kengittäjän katsomaan tilannetta. Päädyimme laittamaan liimapaikat, jotta kavio kuluu myös ulkosyrjältä ja asento paranee. 

Fiia ei ollut kovin yhteistyöhaluinen. Tämä oli aikamoinen projekti, sillä välillä varsa oli kahdella jalalla ilmassa, välillä neljällä jalalla ilmassa ja välillä se yritti potkia kengittäjää sen puolen takajalalla jonka etujalka oli jo ilmassa. Loppujen lopuksi koko varsa oli niin mutkalla, että se muksahti lattialle ja paikat saatiin laitettua loppuun. Sen jälkeenkin on nosteltu jalkoja ja vastaavaa hepulia ei ole saatu aikaan. Takajalkoja koskiessa Fiia potkii edelleen, mutta nyt totutellaan sitä kosketukseen ja ollaan edistytty hienosti. 

Takajalka 15.05.2019 2 päivän ikäisenä


Takajalka 30.05.2019 2,5 viikon ikäisenä. Samana iltana laitettiin liimapaikat, 
jotka olivat vajaan viikon paikallaan. 
15.06.2019 1 kk ja 2 pv ikäinen
Nyt jalka-asennot näyttävät jo hyviltä. Kengittäjämme tarkastaa kuitenkin tilanteen vielä seuraavalla käynnillään. Jalka-asentojen korjautumista ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan loputtomiin. 
Tampereen hevosklinikan artikkelissa eläinlääkäri Kimmo Elfving toteaa, että alanivelten kasvusaumojen aktiivinen sulkeutuminen loppuu 100 vuorokauden ikään mennessä ja etupolven 8 kuukauden ikään mennessä. Korjaukset tulee tehdä hyvissä ajoin, ennen näiden kasvusaumojen sulkeutumisia. Onneksi asentovirheet korjautuivat näin hyvin yksillä liimapaikoilla, sillä veikkaan että Fiia ei enää toista kertaa pidettäisi pystyssä paikallaan liimapaikkojen laiton ajan. Se on kasvanut kuitenkin aika paljon ja saanut paljon voimaa. 


Nyt olen siis siedättänyt Fiia olemalla sen kanssa paljon. Rapsuttelen sitä paljon ja siitä se on alkanut pitämään. Se jopa tulee rohkeammin luokse laitumella, kuin mitä aiemmin. Talutusta on harjoiteltu niin, että Fiia talutetaan laitumelta talliin. Joskus olen taluttanut sitä laitumella Grazin ympäri, niin että se tottuu paineeseen ja oppii myötäämään liikkumalla eteenpäin. Yksi läpimurto oli se, että se jäi makuulleen kun menin rapsuttamaan sitä. Aiemmin se hyppäsi oitis ylös ja lähti karkuun, kun ihminen oli menossa lähemmäs ja hän oli nukkumassa. Äkkinäisiä liikkeitä Fiia hätkähtää, joten sen kanssa kaikki on tehtävä hyvin rauhallisesti ja määrätietoisesti. Kyllä tästä vielä hevonen tehdään, mutta lähestymistapa on oltava täysin erilainen kuin Fasun kanssa.

Katsotaan mitä tässä saadaan aikaan. Ajatus olisi jatkaa rapsutustuokioita ja päästä koskemaan kaikkiin jalkoihin ja mahaan, ilman sen kummempia kiukkuamisia. Talutusta täytyy harjoitella myös. Jossain vaiheessa voisin käydä taluttelemassa tai ratsastelemassa Grazilla kentällä tai maastossa ja Fiia pääsisi tutustumaan maastoihin samalla tavalla, kuin Fasu pääsi pienenä. Onhan meillä valtavasti aikaa tämän pikkuisen kanssa :)
Lähettänyt klo 6 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , , ,

lauantai 29. kesäkuuta 2019

165. Edistystä sileällä

Kuva ratsastuksesta kesäkuun puolivälistä
Kun kenttä suli ja saatiin pitävät pohjat esille, niin päästiin Fasun kanssa paremmin liikkeelle. Fasu on ollut hyvin nöyrä ja minulla on sellainen fiilis, että se haluaa miellyttää ihmistä. Se rakastaa sitä, että sen kanssa touhutaan ja se tulee usein notkumaan tarhan tai laitumen aidalle, kun se näkee ihmisiä. Fasun käytös joka tilanteessa on niin miellyttävää, että sen kanssa tekee mieli mennä ja tehdä kaikkea mahdollista. Tässä alkukesästä on keretty käydä jo yksin maastossa, pellolla laukkaamassa, maneesilla tutustumassa, hypätty vesimattoa ja käyty uittamassa.  En osaa sanoa asiaa, mikä ei tämän nuoren kanssa onnistuisi. 




Fasu on liikkunut 0-3 kertaa viikossa. Mitään kummempia tavoitteita ei ole ollut ja sen kanssa on tehty ihan perustyöskentelyä. Keväällä hankaluuksia tuotti eteenpäinpyrkimyksen puuttuminen. Kerta kerralta Fasu liikkui paremmin, kun se alkoi saamaan voimaa sekä tottui ratsastajaan ja ohjastuntumaan. Laukkaamisen aloituksessa otimme avuksi toisen hevosen ja menimme kentällä ravia ja laukkaa tarhakaverin perässä. Näin Fasu sai vähän vetoapua ja päästiin ensimmäiset laukkakierrokset ja laukkaympyrät menemään niin, että olin vain kevyessä istunnassa ja annoin Fasun kulkea kaverin perässä. Samalla se sai tuntumaa siitä, millaista on laukata ratsastajan kanssa kaarteita. 


Maastot aloitettiin myös tarhakaveri turvana. Ensimmäisellä kerralla pelkkää käyntiä ja seuraavalla kerralla jo ravia ja laukkaa. Meidän maastot pitäisi olla Fasulle tuttuja, sillä se on käynyt maastoreiteillä ja pelloilla jo maitovarsasta asti. Tietysti asia on aivan erilainen, kun selkään laitetaankin ratsastaja ja lähdetään ratsain maastoon. Fasu on kuitenkin ollut niin luottavainen ja rauhallinen, että ollaan jo laukkailtu maastossa yksin. Pellolla käytiin tämän viikon maanantaina tarhakaverin kanssa ja otettiin ensimmäiset rauhalliset peltolaukat. Muutama temppu sieltä tuli ennen raviin ja laukkaan siirtymistä, mutta ärähdys riitti ja matka jatkui ilman kekkuiluja. Jäi super hyvä fiilis, kuten aina kun tämän hevosen kanssa tekee jotain. 

Kuva ratsastuksesta kesäkuun puolivälistä

Nyt ollaan siinä tilanteessa, että ravi ja laukka etenevät kentällä hienosti. Fasu on rennoimmillaan, kun se on yksin kentällä. Toisten hevosten kanssa, sillä menee hieman pidempään rauhoittua ja hakea ohjastuntumaa. Se kulkee ajoittain super hienosti, mutta kyllä siitä huomaa, että se on nuori eikä jaksa keskittyä pitkään. Ratsastukset kestävät ajallisesti 15-30min, eli askellajit mennään hyvin lyhyesti läpi. Joskus ei laukata ollenkaan ja joskus käydään vain kävelemässä maastossa. Menen paljon kevyessä istunnassa ja en ole ottanut Fasun kanssa harjoitusravia tarkoituksellisesti. Nuori hevonen saa liikkua hyvin vapaassa muodossa niin halutessaan ja menen yleensä melko pitkällä ohjalla. Toukokuussa Fasu alkoi itse hakea tuntumaa ja laskea päätään. Välillä on ongelmana, että Fasu painuu liiankin alas ja se muuttuu tyhjäksi edestä. Tätä joutuu korjaamaan pyytämällä eteen. En kuitenkaan koe, että se on suuri ongelma tällä hetkellä. Tätä voidaan lähteä korjaamaan ensi vuonna. Nyt opetellaan vaan liikkumaan eteen, hidastamaan pyynnöstä, kehittämään tasapainoa, ja kääntymään ulkoavuilla. Kaikki muu mitä Fasu oppii tai tekee on vain iso plussa. Tasaista tuntumaakin meidän pitää vielä hakea, mutta uskon että sekin tulee aikanaan. 


 


Esteitäkin on jo kokeiltu muutamaan otteeseen. Ristikkoa ja minipystyä vesimaton kanssa. Ylempänä on videot molemmilta kerroilta. Fiilis oli mahtava. Olen niin fiiliksissä tästä harrastuksesta ensimmäistä kertaa vuosiin. Nyt minulla on vuosien jälkeen hevonen, jonka kanssa päästään varmasti treenaamaan tulevina vuosina tavoitteellisesti. Kesällä varmasti jatketaan nyt samalla tavalla 0-3 kertaa liikutusta viikossa. Tässä olisi ajatuksena jopa opettaa Fasu ajolle, kun tallilla olisi kärryt joita saisi lainata. Siinä olisi vielä yksi liikutuskeino lisää. Syksyn ja huonojen kelien tullessa Fasu saa huilia. Varsinkin, kun meillä ei ole maneesia ja nuorelle hevoselle on annettava lomaa jossain vaiheessa, jotta se ei kyllästy kokonaan. Tähän asti kuitenkin näyttää siltä, että Fasulla on aina intoa lähteä hommiin. 



Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , , ,

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

164. Toivottu pikkutamma!


Blogi laahaa todella jäljessä, sillä arki oli toukokuun loppuun asti aika kiireistä koulun, töiden, hevosten ja koiran ohella. Mutta nyt ollaan pääsemässä kiinni perusarkeen eli työt, hevoset ja koira.

Tuntuu uskomattomalta kirjoittaa, että tällä hetkellä minulla on jo kolme ihanaa hevosta. Pieni tammavarsa syntyi 13.05.2019 aamuyöllä noin klo 02:30.  




Meillä oli käytössä tätä varsomista varten huippuhyvä Arlo valvontakamera. Viritimme talliin oman reitittimen, josta saimme piuhalla kameran tukiasemaan internetin. Kamera oli langaton ja näin kuvaa reaaliajassa puhelimestani. Kamera asennettiin pääsiäisen jälkeen, eli melkein kuukausi ennen varsomista. Oli kuitenkin helppoa vahtia tätä varsomista kameran avulla, sillä pystyin seuraamaan Grazia öisin kotoa käsin. Grazi ei kertaakaan sinä aikana, kun seurasin sitä kuukauden aikana kamerasta käynyt makuulla karsinassa. Ulkona se oli muutamaan otteeseen piehtaroinut, sillä se oli mutainen. Oli siis selvää, että jotain tulisi tapahtumaan jos tamma menisi makuulle. 

Vajaa viikko ennen varsomista muutin tallille yöksi. Grazilla oli melkein kuukauden ajan silloin tällöin nisien päässä läpikuultavaa visvaa, mutta toukokuun alussa se muutti hieman väriä ja koin tarpeelliseksi tulla jo lähemmäs päivystämään. Useina iltoina valvoin kahteentoista ja jos tilanne oli rauhallinen, niin heräsin vielä 30min - 1 h välein vilkaisemaan kameraa kolmeen tai neljään asti. Sitten tiesin tallinomistajan menevän jo talliin, joten nukuin aamun viimeiset tunnit ihan rauhassa. Lauantai-sunnuntaiyö (11-12.05.2019) Grazi oli hieman tavallista levottomampi, mutta lopulta rauhoittui eikä mitään tapahtunut. Sunnuntaina käväisin kotona ja mummolassa äitienpäivää juhlistamassa ja palasin iltapäivästä tallille. Käytin Grazia laitumella ja syöttelin sille vihreää. Iltapäivällä nisien päässä oli sakeat vaaleat tipat. 




Sunnuntaina katselin illalla kameraa ja huomasin, että yhtäkkiä Grazin etujalat pettivät ja tamma kävi karsinassa polvillaan. Se kävi niin nopeasti, että mietin jo että näinkö väsyksissäni omiani. Sama ei tapahtunut uudelleen, vaikka seurailin kameraa illan aikana. Iltatarkastus tehtiin kymmenen aikoihin. Taas tuntui, että näin omiani kun ihan hetken ajan Grazin nisistä suihkusi maitoa ja sitten se loppui. Olin ihan hämilläni, mutta jos maitoa oli oikeasti tullut niin olin varma, etttä tamma varsoisi samana yönä. 

Kahdentoista jälkeen Grazi kävi makuulla karsinassa. Se kulki seinänviertä ja köllähti niin ikävästi kulmaan, että osui seinään. Pomppasin ylös puhelin kädessäni ja kiiruhdin herättämään tallinomistajan. Samalla kameran kuva jumitti ja kun kuva tuli takaisin Grazi oli jo ylhäällä ja söi heinää rauhallisena. Taas minulla oli tunne, että olin nähnyt omiani. Menin takaisin kytistämään kameran kuvaa ja seuraavan tunnin sisään alkoi tapahtua. Kamerassa pörräsi myös hyvin raivostuttava kärpänen, joka peitti näkymät monta kertaa. Tilanne oli kuitenkin sellainen, että ei kannattanut mennä häiritsemään talliin hätistämään kärpästä kameran edestä. 



Tamma viuhtoi hännällään ja kiersi karsinaa kuopien alusia useasti. Seurasimme tapahtumia kamerasta. Grazi meni makuulle ja varsan etujalat alkoivat näkyä. Yritimme olla menemättä häiritsemään, jos Grazi pärjäisi hyvin ilman apua. Jossain vaiheessa Grazi teki kuitenkin aiemman kaltaisen rysäytyksen seinän viereen, niin että näytti jäävän niin pahasti nurkkaan, että varsa ei sopisi tulemaan kun seinä oli niin lähellä. Lähdimme siis talliin, sillä tuntui että homma ei etene mihinkään. Etujalat olivat kuitenkin näkyneet jo melko pitkään ja edellinen varsominen oli seurannut hyvin samanlaista kaavaa. 


Karsinassa avustaminen kahdestaan tuntui vaikealta, sillä Grazi ei pysynyt paikallaan ja yksin taas puolestaan ei jaksanut vetää tarpeeksi kovasti, jos toinen piti tammaa kiinni. Samalla ajattelimme, että viimekerralla Grazi kaatua rysähti suorilta jaloilta, kun vedimme varsaa apuna, joten karsinassa olimme itse vaarassa jäädä alle. Veimme tamman siis pihattoon, jossa oli tilaa reilusti. Sinne saimme apua tallinomistajan miehestä ja kolmestaan saimme varsan vedettyä apuna ulos. Grazi kaatui taas samalla tavalla suorilta jaloilta, kuin viimeksikin juuri kun varsan lantio oli ulkona. Napanuora ei kerennyt olla hirmu pitkään kiinni, vaan se katkesi turhan nopeasti. 





Onneksi olimme tulleet pihattoon. Grazilla oli tilaa kaatua ja tilaa nousta ylös (viime kerralla se jäi huonosti seinänviereen jumiin). Muutenkin tuntui, että Grazi nousi nopeasti ylös ja alkoi heti hoitamaan varsaa. Pihatossa oli hieman viileää, joten autoimme pyyhkeillä kuivaamaan varsaa. Varsan alle yritettiin myös laittaa mahdollisimman paljon heinää, jotta varsa ei vetäisi puruja henkeen. Tammavarsallla oli tosi kova halu imeä (ylempi kuva) ja melko nopeasti se lähti yrittämään ylös. Jalat olivat kuitenkin niin pitkät ja hontelot, että vähän jouduimme tukemaan ensimmäisiä ylösnousuja. Muutaman kokeilun jälkeen varsa kuitenkin nousi ylös jo ihan itse. Pihatossa oli todella paljon uutta purua, mikä oli pehmeää ja luisti hieman alta. Tämä vaikeutti nousemista. Emme pitäneet kaksikkoa pitkään pihatossa, vaan kun varsa oli melko tukevasti jaloillaan, niin kuljetimme ne karsinaan.




Pikkuvarsa oli hyvin virkeän oloinen. Ensimmäiset maidot se sai kuitenkin astiasta, koska Grazi kiukkusi varsalle, kun se yritti mennä lähellekään maitobaaria. Varsa juotettiin kahdesti astiasta ja sen jälkeen Grazi antoi varsan jo imeä. Varsaa piti ohjata aika paljon, että se älysi mennä itse tissille ja ottaa tissin suuhun. Sen jälkeen juominen alkoi onnistua jo itse. Varsapiki tuli ajallaan ja Grazi yllätti meidät, kun jälkeisiäkään ei tarvinnut odotella pitkään. Kaiken kaikkiaan alku sujui huomattavasti helpommin kuin kolme vuotta sitten. Vaikka minua jännitti ihan hirveästi ja välillä jalat tärisivät, niin tämä tuntui helpommalta varsomiselta ja en ollut niin täydellisessä paniikissa kuin viimeksi. Jos viimeksi päästyäni leirimökkiin tirautin pienet itkut väsymyksestä ja helpotuksesta, niin nyt söimme hyvällä fiiliksellä aamupalaa ja lähdin sitten kymmeneksi kouluun. 


Ensimmäisenä päivänä Grazi ja varsa olivat molemmat hyvin väsyneitä. Oikeutetustikin, olihan takana rankka yö. Katselin kamerasta niiden touhuja päivällä ollessani koulussa 10-15. Tallinomistaja oli jälleen aivan mahtava. Hän oli apuna läpi varsomisen sekä vielä minun ollessa koulussa kävi tarkastamassa, että varsa sai vähintään 45min välein juomista. Pystyy kyllä luottamaan, että hevoset hoidetaan erinomaisesti, vaikka en itse ole paikalla tai en pääse paikalle. 

Ensimmäisenä päivänä varsalle kokeiltiin päitsiä ja sitä harjailtiin vähän. Grazi ja varsa pääsivät ulkoilemaan pihattoon. Seuraavina päivinä käytiin jo ensimmäistä kertaa kentällä ulkoilemassa. Pikkutamma oli aika arka esimerkiksi päästään ja jaloistaan. Se meni mielellään mamman taakse piiloon. Se oli tosi virkeä ja niin suloinen. Ihan jo ensimmäisen viikon aikana varsassa huomaa tosi ison muutoksen. Se pyöristyy ihan silmissä. 




Tässä kuvia ensimmäistä päivästä ja ensimmäisen viikon varrelta. Laitetaan lisää seuraaviin postauksiin, jotta tämä ei valahda turhan pitkäksi. 

Olen niin onnellinen, että nyt sain sen toivomani tammavarsan. Kimoa siitä ei taida tulla, mutta ainakin toinen puolisko toiveesta toteutui. Luonnettakin on nähtävillä, mutta siitä lisää myöhemmin. 
Lähettänyt klo 4 kommenttia:
Tunnisteet: , , , , ,

lauantai 27. huhtikuuta 2019

163. Fasu treenaa ja messuhankinnat

Fasun kanssa on nyt lumien sulamisen jälkeen päästy muutamia kertoja menemään hieman perusteellisempia treenejä. Kun kentällä oli lunta, niin ratsastaminen oli aikamoista humputtelua ja lähinnä uran kiertämistä tai yhdellä ympyrällä menemistä. Yhdet laukat päästiin kokeilemaan lumien aikaan, mutta tammi-helmi-maaliskuu sekä huhtikuun alku menivät kyllä ruunauksen, kenkien tippumisen ja liukkaiden kelien takia ratsastuksellisesti ihan harakoille. Alla muutama videopätkä instagramista.







Kun hiekka saatiin esiin ja kenttä kuivui, niin alkoi Fasustakin löytymään vähän liikettä. Ilmeisesti vesilätäköt eivät olleet herran mieleen, vaikka emänsä rakastaa vettä. Fasu sai kengät takaisin etusiin huhtikuun puolessa välissä ja ne ovat pysyneet nyt hyvin jalassa. Sillä on putsit jalassa tarhassa ja ratsastaessa, ettei se polkisi kenkiä irti niin helposti. 

Kerran käytiin jo maastossa turvahepan kanssa ja se meni super hyvin. Menimme kuitenkin vain käyntiä. Alkuviikosta kaverini kävi kokeilemassa Fasua ja se olikin pojan ensimmäinen kerta jonkun muun kuin minun ratsastamana. Fasua ei kyllä jännittänyt hirveästi ja se meni tosi kivasti. Eilen puolestaan mentiin ensin kentällä kaikki askellajit läpi ja sen jälkeen pellolla loppukäynnit. Alla pienet videot kenttälaukoista ja peltokäppäilyistä.




Ratsastukset ovat kestoltaan n. 15-30 min ja maksimissaan 3 kertaa viikossa ratsastetaan. Tavoitteena olisi kuitenkin, että 2 kertaa selässä ja 1 kerta jotain muuta työskentelyä ja touhuamista viikossa.  Nyt kun kelit paranee, niin Fasu siirtyy kokonaan pihalle asumaan, eli yöksi hän siirtyy jätkäjenginsä kanssa pihattoon. Tämä voi aluksi muuttaa Fasun vireystilaa ja veikkaan, että se on aluksi aika väsynyt. Se pitää tietenkin ottaa huomioon, kun miettii miten Fasun kanssa työskennellään vai pitäisikö sille antaa enemmän vapaata. 

Huomaan, että oma motivaationi ratsastukseen ja hevosiin on taas kasvanut huimasti, nyt kun vihdoin pääsen tekemään ratsastamaan Fasulla. Täytyy vaan pitää maltti ja antaa Fasulle aikaa sekä mahdollisuus olla vielä nuori hevonen, vaikka välillä tuntuu, että se voisi käytöksensä puolesta olla 10v ruunanrupsukka :)

Hevosmessuillakin tuli vierailtua ja laitankin tähän loppuun vielä messuostoksista kuvan. Tänä vuonna löysin messuilta kaiken mitä tarvitsinkin. Ostoksina olivat siis: Equestrian Stockholmin estehuopa Moroccan blue -värissä, kahdet putsit lampaankarvareunuksella treenejä varten, pinkit bucasin varsapäitset syntyvälle varsalle (toivotaan, että se on tamma) ja Chia de Gracialta Tummy saveria, ruusunmarjaa ja MSM:ää. 


Meitä kannattaa ehdottomasti seurata myös instagramissa, sinne ilmestyy kuulumisia huomattavasti useammin kuin tänne blogin puolelle.

Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)