Paljon julkaisemattomia kuvia, joita nyt sitten ilmestyy tuleviin postauksiin. Tässä hurjaa rallia kentällä, tuntui välillä että mamma oli innokkaampi juoksentelemaan kuin pentu. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Mai Photography.
lauantai 5. marraskuuta 2016
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
107. Puoli vuotta pennun kanssa <3
 |
| Fasu 6 kk |
Yhteiseloa Fasun kanssa tuli 14.10. täyteen 6 kk. Nopeaan on aika mennyt ja vastahan poika oli ihan pieni hevosenalku. Nyt ollaan vähän omituisen näköisiä, tosi takakorkeita ja edestä hirmu kapeita. Tuntuu, että varsalla virahtaa välillä etuosa ylöspäin, välillä takaosa karkaa etuosaa ylemmäs ja välillä poika virahtaa rungostaan pidemmäksi. Nyt se kasvattaa jo hyvää vauhtia tuuheaa talvikarvaa ja voi miten pörröiseltä ja pehmeältä se tuntuu.
Tällä hetkellä poika käyttää 115 cm loimea huonoilla keleillä, joka on tallinomistajalta lainassa. Meidän omat on vähän isoja vielä, kun poika on niin kapea. Ei varmaan mene kauan, kun omat loimet ovat käyttökelpoisia. Loimista on niin helppo hahmottaa, miten paljon ja nopeasti varsa kasvaa!
Synkän syksyn ja toivottavasti lumisen talven jälkeen poika on jo yksi vuotias ja voidaan alkaa miettimään ohjasajojuttuja. Siihen asti tehdään perusjuttuja, kuten taluttelua, traileriin tutustumista yms. hoitotoimenpiteitä. Mun mielestä Fasu osaa tällä hetkellä jo hirveän paljon, joten pitää ihan toppuutella itseään ettei oteta uusia asioita liian nopealla tempolla. Antaa varsan olla varsa :) Odotan innolla, että sille saadaan samanikäisiä painikavereita ja miten se niihin suhtautuu.
Vastahan se oli tällainen!
lauantai 15. lokakuuta 2016
106. Lokakuun tapahtumia
Alkanut kuu on mennyt niin nopeasti, että en ole edes blogin puolelle kerennyt päivitellä mitään. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Mai Photography.
Aloitetaan Grazista. Kuten olen aiemmin jo (ehkä?) maininnut, minulla ei ole varaa pitää kahta hevosta vieraassa tallissa. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin ollut itsehoitotalli/kimppatalli, jossa maksettaisiin vain tilavuoraa + ruoka ja kuivikkeet. Olen Grazin kanssa ollut kahdessa tällaisessa tallissa ja opiskelijalle kyseinen tapa on ollut tosi hyvä edullisuutensa vuoksi. Tämä kuitenkin sitoo todella paljon ja tällä hetkellä minulla ei ole aikaa opiskelujen ja töiden ohella tehdä sellaista määrää tallivuoroja, jotka itsehoitotalli/kimppatalli vaatii. Toinen syy itsehoitotalliin/kimppatalliin menemisestä on se, että haluan ammattilaisen ja varsoista kokemusta omaavan henkilön käsittelevän varsaa näin alussa. Myöhemmin, kun varsa on oppinut hevosen tavoille ja se on kenties ruunattu, niin kimppatallin mahdollisuus on taas auki. En myöskään varsan kanssa haluaisi lähteä tallilta, missä olemme nyt, koska siellä on hyvät tilat, ihanat autottomat maastoreitit, pitkät tarhausajat, pihattomahdollisuus, tulossa Fasun ikäisiä kavereita yms.
Jotain tammalle piti kuitenkin keksiä. Tamman myynti ei ole missään vaiheessa ollut vaihtoehtona. Tälle ihanalle tammalle varmasti löytyisi oikein hieno koti jostain, mutta minusta on hirveää ajatella että myyty on myyty ja sen elämään ei voi enää vaikuttaa. Grazi on mielettömän rehti hevonen ja haluaa miellyttää ihmistä viimeiseen asti. Se siis luultavasti puksuttaisi menemään, vaikka se olisi kuinka kipeä tahansa. Olen itsekin tämän kokenut, kun "uutena" hevosenomistajana en osannut lukea hevosta oikein. Hevosta on kuitenkin kuntoutettu eläinlääkärien ohjeiden mukaan ja ennuste on aina ollut jonkin asteisesta käyttöhevosesta. Tamma on minulle niin rakas ja olen kokenut se kanssa niin paljon, että en halua harteilleni sitä tunnetta, että en voi antaa tammalle arvoistaan loppua jos ja kun se sen tarvitsee.
Vaihtoehdoksi jäi siis tamman ylläpitoon antaminen. Näin saisin juoksevat kulut pois itseltäni ja hevosen omistajuus säilyy silti minulla. Jo ennen varsan syntymistä minulla oli muutama paikka ehdolla, jonne Grazi mahdollisesti pääsisi ylläpitoon tarvittaessa. Kun varsa syntyi ja tamman ylläpidon järjesteleminen alkoi kolkutella ovella Roosa ilmaisi kiinnostuksensa ottamaan Grazin puoliylläpitoon. Tämä oli loistava idea, sillä oli ihana ajatella tamman jäävän sellaiselle ihmiselle, joka tiesi tamman jo etukäteen ja osasi toimia tamman kanssa. Aloinkin järjestellä toista ylläpitäjää tammalle ja laitoin Fb:hen ilmoituksia. Sain yhden yhteydenoton ja alustavasti sovimme pitävämme yhteyttä lähempänä vieroitusta. Ylläpitäjäehdokas kävi kokeilemassa Grazia kaksi kertaa ja nyt lokakuun alusta hän ja Roosa aloittivat Grazin ylläpitäjinä. Ja mikä parasta, tamma jäi omalle tallille ja saan nähdä sitä aina tallilla käydessäni. Paras mahdollinen vaihtoehto siis ja toivon, että tämä yhteistyö jatkuu ensi vuonnakin! :) Minulla on jossain vaiheessa tavoitteena saada oma talli pihaan ja toivon pystyväni tuomaan silloin Grazin ja Fasun omaan talliini. Toivon siis, että siihen asti saan järjestettyä Grazin ylläpidon muualla tai mahdollisesti saan sellaisen työpaikan että pystyn elättämään kahta hevosta. Tulevaisuus sen kertoo sitten, miten hommat etenee.
Nyt minulla ei siis ole omaa ratsastettavaa hevosta, blogin puolella ei siis enää tulla näkemään hirveästi Grazia. Mutta onneksi on paljon muita hevosia joilla pääsen ratsastamaan, pikaisesti laskemalla niitä on ainakin viisi, osa viikoittaisia ratsastettavia ja osa satunnaisempia. Pysyypähän ratsastustaito yllä.
Lokakuun alusta Grazi ja Fasu muuttivat virallisesti erilleen, myös päiviksi. Aiemmin Fasu ja Grazi ovat olleet yöt erillään ja päivät samassa tarhassa. Syyskuun lopulla kokeiltiin totuttaa Fasua vanhemman ponin kanssa samaan aitaan vähäksi aikaa kerrallaan (muutamia tunteja), sitten puoleksi päiväksi kerrallaan ja nyt lopulta lokakuussa koko päiväksi eri aitoihin. Tämä tehtiin sen takia, että ylläpitäjät saavat hevosen ongelmitta pois tarhasta ja minun/tallinomistajan ei tarvitse olla auttamassa varsan takia. Aamuisin Fasu on saanut piipahtaa Grazin karsinassa juomassa maitoa ja sen jälkeen se on tyytyväisenä mennyt ponin kanssa samaan tarhaan. Grazi ja Fasu ovat toistaiseksi viereisissä tarhoissa ja yöt viereisissä karsinoissa. Tarhausjärjestelyissä on välillä ollut poikkeuksia, mutta pääosin ollaan toimittu edellä mainitulla kaavalla. Vähän takapakkia on tullut siinä, että kun poika tai mamma lähtee tarhasta niin toinen alkaa huutamaan toisen perään. Tilanne on kuitenkin jo rauhoittunut hieman ja toivottavasti rauhoittuu tästä vielä lisää. Tai oikeastaan eihän se varmaan takapakkia ole, vaan tavallista vieroitettaville hevosille.
Viime viikolla Mai kävi valokuvaamassa Grazia ja Fasua. Kaikki tämän postauksen kuvat on siis otettu viime keskiviikkona. Mai otti taas ihania kuvia ja niitä riittää moneen postaukseen. Kuvauksen ajaksi päästettiin Grazi ja Fasu samaan aikaan kentälle, sillä ei tuntunut hyvältä ajatukselta juoksuttaa pelkästään varsaa kentällä yksin.
Tämän viikon keskiviikkona oli puolestaan Fasun toinen vuolu ja se sujui Super hyvin! Jos viime kerralla pojalla oli kevyt etupää, niin nyt ei siitä ollut tietoakaan. Muutaman kerran se yritti hypätä eteenpäin, kun kiukutti pitää jalkaa ylhäällä eikä sitä saanut laskettua, mutta varsa ei kertaakaan hypännyt pystyyn tai yrittänyt riehua vuolun aikana. Kavioista otettiin vain todella vähän pois.
Poika sai toissapäivänä matolääkkeen kolmatta kertaa. Sain kaverin pitämään Fasua kiinni, mutta madotus oli kyllä mahdottoman helppoa. Tuubi suuhun ja ruutta pohjaan. Varsa ei vastustellut tai yrittänyt lähteä mihinkään. Olisin saanut sen varmaan madotettua yksinkin. Nyt sitten kysellään eläinlääkäriä tallille, että saataisiin rokotusohjelma aloitettua. Varsaahan voi alkaa rokottamaan 6 kk iässä ja tallilla on muillakin tarve eläinlääkärille, niin sama laittaa samaan syssyyn pojalle rokote. Tunnistajakaan ei ole vielä käynyt ja ilmeisesti meidän alueella tunnistukset aloitetaan vasta loka-marraskuussa. Saas nähdä milloin tunnistaja siis saadaan tallille.
torstai 22. syyskuuta 2016
105. Talutus- ja kiinnioloharjoittelusta
 |
Ensimmäistä kertaa kiinni kahdelta puolelta! Fasulla ikää 5 kk ja 1 viikko.
Edestä katsottuna oikea puoli on kokonaan kiinni ja vasen puoli pyöräytetty kalterien ympäri kaksi kertaa.
|
Fasua on pienestä pitäen totutettu kiinniolemiseen pienissä pätkissä. Ensin tietysti paineeseen myötäämistä harjoiteltiin talutuksessa, jossa varsan liikkua eteenpäin, pysähtyä tai kääntyä, riippuen siitä mistä suunnasta painetta tuli. Aluksi talutusta harjoiteltiin vain tarhaan vietäessä ja sieltä pois tuotaessa, eikä erillisiä harjoituksia tehty. Suurin osa taluttamiseen totuttamisesta ja käsittelystä, jota Fasun kohdalla on tehty, on ihan normaalia päivittäistä rutiinia.
Hieman vanhempana saatoin käydä taluttamassa Fasua tarhassa/laitumella muutaman kierroksen, niin että se lähti liikkeelle, kääntyi ja pysähtyi pyynnöstä. Kun kävimme kentällä Grazin ja Fasun kanssa, saatoin antaa Grazin olla vapaana ja taluttelin Fasua muutamia kierroksia kentällä. Pidin poikaa myös kiinni tai taluttelin vähän silloin, kun joku ratsasti Grazilla kentällä ja emme halunneet pojan kiusaavan mammaa kun se meni ravia tai laukkaa. Yleensä pidin Fasua kiinni vai ravin ja laukan ajan, sillä pojan kärsivällisyys ei riittänyt olla narussa pidempään. Nykyisin tätä ei tarvitse harrastaa, sillä pojan voi jättää karsinaan ratsastuksen ajaksi.
 |
Tässä pidän poikaa kiinni, kun hieman kokemattomampi ratsastaja menee Grazilla.
Emme halunneet, että Fasu hyppii mamman päälle ja aiheuttaa härdellin.
|
Tässä välissä opeteltiin olemaan lyhyitä aikoja kiinni. Aloitimme karsinasta, jossa mamma oli kokoajan läsnä. Laitoin narun kalterin takaa ja pidin toisesta päästä kiinni itse. Fasu sai sitten mutustella hetken sitä tunnetta, kun ei pääsekkään lähtemään sinne minne haluaisi mennä. Myös jos poika yritti lähteä seikkailemaan ja naru kiristyi, niin pyysin poikaa astumaan eteenpäin. Poika tajusi äkkiä karsinassa, että eteenpäin astumalla paine vähenee. Se varmasti auttoi paljon, että olin itse narun toisessa päässä ja näin ollen paine hellitti aina kun se tuli minun luokseni.
Seuraava askel oli kokeilla kiinniolemista käytävällä ja kentällä, jossa tilaa oli enemmän ympärillä. Aluksi pidin pitkään narun toista päätä kädessäni, jotta en vahingossakaan aiheuttaisi varsalle paniikkia kiinniolemisesta. Fasu on kuitenkin alusta asti tajunnut homman todella hyvin ja tähän asti ei olla saatu yhtään kohtausta, jossa varsa yrittäisi karata tilanteesta. Koska Grazilla on vetopaniikki, josta varmaan olen maininnut jo aiemmin ja sen kanssa täytyy olla todella tarkka mihin sen voi sitoa kiinni ja mihin ei, niin olisi hirveän mukavaa jos poika oppisi olemaan rauhassa kiinni.
Ylempi kuva on otettu 20.6. alempi 22.7, joten kuvien välillä on kuukausi aikaa. Kentällä Fasu on ollut kiinni vain muutamia kertoja. Tässäkin tilanteessa naru on vain pyöräytetty kerran tolpan ympärille. Grazi oli kokoajan vieressä, joten varsalla ei ole ollut kiire mihinkään. Tässäkin tapauksessa herra päätti, että nyt on hyvä aika syödä ja meinasi se kerran jo irrottaa itsensä ja rupesi mutustamaan ja vetämään narua hampaillaan.
Aloin pitämään Fasua kiinni käytävällä, niin että naru oli kaksi kertaa kierretty kaltereiden ympärille, niin että poika ei saanut vetämällä narua mukaansa ja minun ei tarvinnut pitää narusta kiinni. Pääsin näin hoitamaan Fasua normaalisti. Harjasin sen käytävällä, nostelin jalat ja koputtelin kavioita käytävällä. Olimme siis aina mahdollisimman lähellä mammaa, jotta kummallekaan hevoselle ei tule paniikki kun toinen on niin kaukana.
Kun taluttaminen on alkanut sujua rutiinilla, olen esimerkiksi silloin tällöin tarhaan hevosia vietäessä käynyt kiertämässä pienen kierroksen Fasun kanssa. Tästä poika ei ole moksiskaan, sillä se on monta kertaa irti tarhaan vietäessä lähtenyt seikkailemaan ihan väärään suuntaan ja se on pitänyt hakea sen jälkeen kun Grazi on viety tarhaan. Kun minulla on ollut apukäsiä tallilla, olemme käyneet taluttamassa hevosia maastossa, jolloin Fasulle on ollut vähän erilaista talutusharjoitusta.
Vieroituksen aloittamista varten hevoset muuttivat pikkutalliin ja käytävä on sen verran ahdas verrattuna isoon talliin, että siihen ei millään sovi kahta hevosta samaan aikaan. Näinollen Fasu on odotellut karsinassa sen aikaa, kun hoidan Grazin ja puolestaan olen ottanut ensimmäisiä kertoja Fasun käytävälle yksin ilman Grazia. Ensimmäisiä kertoja laitoin Fasun kiinni (jälleen kerran naru ei ollut solmulla missään vaiheessa) nenä Grazin karsinaa kohti. Tästä hivuttauduimme pikkuhiljaa kauemmas ja poika ei ollut moksiskaan! Varmasti pikkutallin "kotoisuus" ja rauhallisuus auttaa asiaan. Isossa tallissa kaikuu ja tilaa on ehkä liikaa pienelle varsalle olla yksin käytävällä.
Mietin pitkään uskaltaisinko laittaa Fasun kiinni kahdelta puolelta ja miten sen toteuttaisin. Ottaisinko Grazin tallin päätyyn käytävälle ja Fasun nenä Graziin päin käytävällä, vai olisinko laittanut Fasun kahdelta puolelta kiinni mahdollisimman lähelle Grazin karsinaa. No, poika oli niin rauhassa viime kerralla ollessaan kiinni kauempana Grazista, niin uskaltauduin laittamaan pojan kiinni paikkaan, jossa muitakin hevosia pidetään kiinni käytävällä.
Fasu käyttäytyi superhyvin! Harjatessa se seisoi kuin tatti paikallaan, kavioita nostellessa tuli vähän liikettä. Etukavioiden kanssa keskustelimme hetken, kun poika olisi halunnut lähteä pakittamaan, mutta se tajusi nopeasti ettei taaksepäin pääse (ei siis mitenkään paniikinomaisesti, vaan muutama peruutusaskel). Tarvittaessa korjasin Fasua eteenpäin vetämällä vähän toisesta narusta ja poika tuli heti eteenpäin. Kiinnioloa kesti ehkä maksimissaan 10 minuuttia ja sen jälkeen kävimme ottamassa vähän valokuvia ulkona ilman mammaa. Nyt jatketaan käytävällä yksin olemista ja kahdelta puolelta kiinni olemista, jotta siitä tulee rutiinia. Jännittää vain, että milloinhan poika kokeilee pääseekö naruista irti vai ei, jos se ikinä sitä edes kokeilee.
Monesti varsan kanssa on tullut tilanteita, milloin olen ajatellut tehdä jonkin harjoitteen, mutta suunnitelmia on pitänyt muuttaa lennosta. Parhaiten kiinniolo- ja talutusharjoitukset onnistuvat silloin, kun varsa on hieman väsynyt tai purkanut suurimmat energiansa. Näin ollen kentälläkin Grazi ja Fasu saavat yleensä juoksennella vapaana, ennen kuin edes yritän taluttaa varsaa. Ylemmän kuvan valokuvaustuokiokin olisi varmasti ollut helpompi, jos varsa olisi ensin käynyt esimerkiksi lyhyen lenkin maastossa tai juoksennellut hetken kentällä. Nuorten hevosten kanssa tätä tyyliä käytetään esimerkiksi siinä, että hevosia juoksutetaan ennen ratsastamista. Fasu ei kuitenkaan onneksi ole ollut mahdoton käsiteltävä, vaikka joskus se ei pääsisikään purkamaan energioitaan ennen käsittelyä.
Nämä ovat meillä käytetyt tavat käsitellä juurikin tätä kyseistä varsaa. Jokainen varsa on yksilö ja joidenkin kanssa asiat täytyy tehdä aivan toisella tavalla. En siis missään vaiheessa halua sanoa, että meidän tapa olisi paras mahdollinen ja varmasti vuosia myöhemmin tai enemmän kokemusta varsoista saaneena luen näitä tekstejä taaksepäin ja ajattelen, että olempa toiminut hölmösti tuossa ja tuossa tilanteessa. Kaikkea ei kuitenkaan voi osata ja tämä on varsin uusi "aluevaltaus" minulle, joka on toiminut aikaisemmin vain aikuisten hevosten kanssa. Olen kuitenkin turvautunut paljon ammattilaisten ja sellaisten ihmisten apuun, joilla on aikaisempaa kokemusta varsoista ja niiden käsittelystä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minulla on varsin hienosti käyttäytyvä ratsunalku kasvamassa.
torstai 15. syyskuuta 2016
104. Videoita
Instagramissa on monta videopätkää, joita en ilmeisesti ole edes tänne blogin puolelle julkaissut. Näistä uusin on siis alimpana ja siitäkin on 4 viikkoa. Täytyisi tehdä myös joku video muista videopätkistä joita en ole instagramiin laittanut tai jotka on kuvattu muuta tarkoitusta varten.
Fasulle tuli eilen 5 kk ikää täyteen. Poika on tottunut hyvin omaan karsinaansa ja myös päivällä pojan voi laittaa karsinaan siksi aikaa, kun mamma on käytävällä hoidettavana. Pikkutallin käytävä on sen verran kapea, ettei siinä kaksi hevosta sovi olemaan vierekkäin. Ainakin kun pentu seikkailee käytävällä mielensä mukaan, jos ei ole kiinni. Enkä voi jättää pentua kiinni ja mennä hoitamaan Grazia, sillä en uskalla jättää sitä yksin ilman "vahtimista". Tänään hoidin sitten ensin Grazin käytävällä ja Fasu oli karsinassa. Sitten heitin Grazin karsinaan ja kokeilin ensimmäistä kertaa ottaa Fasun käytävälle hoidettavaksi yksin. Laitoin pojan "kiinni" (eli pyöräytin narun muutaman kalterin ympärille, niin ettei se saa narua helposti vetämällä irti, mutta saan sen tarvittaessa nopeasti irti) nenä Grazin karsinaa kohti. Poika oli tosi fiksusti ja sain harjata sekä nostella kaviot käytävällä ilman ongelmia.
keskiviikko 7. syyskuuta 2016
103. Vieroitus aloitettu
Varsan vieroituksesta olen lukenut ja kuullut erilaisia versioita. Jotkut erottavat varsan ja tamman kerralla ja jotkut puolestaan antavat niiden olla pidempään kuin 6 kk yhdessä. Meillä mennään vähän leppoisammalla vieroituksella.
 |
| Nauttimassa syyskelistä <3 |
Viikko sitten keskiviikkoiltana menin tallille vahtimaan Fasun ensimmäistä iltaa omassa karsinassaan. Otimme hepat sisälle noin seitsemän aikoihin. Tallinomistaja talutti Grazin tallin päädyssä olevaan karsinaan ja me jäimme Fasun kanssa matkalla Grazin viereiseen karsinaan. Fasun karsinassa ei ole ikkunaa ja siinä on kolmella puolella kalterit kattoon asti, joten varsa ei voi päästä kiipeämään karsinasta pois. Grazi puolestaan sai ikkunan, josta se tyytyväisenä aloitti heti kyyläilemään, mitä ulkona tapahtuu. Molemmat siis vaihtoivat pikkutalliin vieroituksen ajaksi, jotta saimme ne vierekkäisiin karsinoihin, josta ne näkevät toisensa kaltereiden välistä.
Varsa meni karsinaan kiltisti, mutta älysi sitten että mamma meni jonnekin muualle. Minun piti aika nopsaan päästä karsinasta pois, ilman että Fasu tunki ulos samalla ovenavauksella. Sitten alkoi ympyrän pyöriminen, huuto ja nurkkien kuopiminen. Yrittipä poika kerran nousta seinää vasten pystyynkin ja purra kaltereita. Toisella puolella karsinanaapurina oleva islanninhevonen ei kiinnostanut varsaa ollenkaan, kun kaikki huomio oli kiinnittynyt siihen, mitä mamma teki. Grazi oli rauhallinen koko illan ja näin ollen varsakin rauhoittui aikansa pyörittyään. Silti aina, kun Grazi kiersi karsinan ympäri tai vaihtoi asentoaan, tuli Fasulle hätä ja pyöriminen alkoi uudelleen. Kävin jossain vaiheessa kokeilemassa muutamaa tallilla olevaa pienempää loimea (115cm), joita saan käyttää Fasulle siihen asti, että sen omat loimet ovat sopivan kokoisia. Varsa vähän pyöri loimensovituksessa, mutta yllättävän kiltti se oli siihen nähden, että se oli ensimmäistä kertaa mammasta erossa tällä tavalla.
 |
| Kun tämä loimi on hitusen iso vielä :D |
Seurasimme varsan touhua puolitoista tuntia tallinomistajan kanssa. Lopulta varsa rupesi syömään heinää (Grazin puolelta heinäverkosta, sillä omat lattialla olevat heinänsä se oli sotkenut jalkoihinsa). Tallinomistaja lupasi vielä myöhemmin käydä katsomassa, mitä varsa puuhaili. Yö oli ollut rauhallinen ja aamulla Fasulla ei ollut edes kiire päästä mamman luokse.
Seuraavana iltana kävin myös ottamassa hevosia sisälle, jotta voisin seurata miten nopeasti Fasu rauhoittuisi. Se käveli nätisti karsinaan ja sain ottaa rauhassa päitset pois ja poistua karsinasta ilman, että se tunki perässäni ulos. Varsan käytöksessä oli selvä ero edelliseen iltaan, sillä se kävi muutaman ympyrän tekemssä ja rauhoittui melkein heti syömään heinää ja väkirehujaan. Kävin välissä ratsastamassa yhden toisen hevosen ja palasin sitten omieni luokse. Kävin karsinassa harjaamassa Fasun ja nostelemassa sen jalat. Varsa käyttäytyi varsin mallikkaasti, eikä pyörinyt ollenkaan harjauksen aikana.
Päivät Grazi ja Fasu ovat samassa tarhassa ja yöt siis erillään. Päivisin olen käynyt taluttelemassa Fasua tallinpihalla, niin että mamma on jäänyt tarhaan. Ei me kauhean kauas olla menty, mutta kuitenkin Fasu lähtee kiltisti kanssani kauemmas mammasta. Ideana oli kokeilla laittaa Fasu yhden poniruunan kanssa samaan tarhaan, kun Grazia ja Fasua aletaan pitää erillään myös päivisin. Aluksi tietysti pienempiä aikoja, jotta Fasu pääsisi tutustumaan tähän sille täysin uuteen tuttavuuteen. Pitää yrittää ottaa kamera mukaan tallille, silloin kun pojat laitetaan ensimmäistä kertaa samaan aitaan.
tiistai 30. elokuuta 2016
102. Puomeja kuolaimettomilla
Tämä postaus tulee nyt hieman jälkijunassa, sillä tämän ratsastuskerran oli ikuistamassa kameralle Heidi pari viikkoa sitten. Ajatuksena oli tehdä pieni kooste videopätkistä, joita tältä kerralta myös otettiin, mutta en yksinkertaisesti ole kerennyt. Nyt parempi laittaa edes nämä vielä kesäiset kuvat näkyville, kun meillä on täällä jo täysi syksy meneillään.
Olen vuosi sitten viimeksi treenannut tamman kanssa puomeja kunnolla. Se on niin työlästä yksin, kun joutuu koko ajan laskeutumaan ratsailta korjaamaan puomeja tai muuttelemaan välejä. Nyt kun minulla oli kerrankin apua, niin ajattelin että mennään puomeja nyt sitten ihan kunnolla. Kannoin keskelle 3 puomia ympyrälle. Puomien keskeltä keskelle matkaa oli n. yksi metri. Nämä oli aluksi tarkoitettu ravipuomeiksi. Pitkälle sivulle kannoin kuusi puomia ravipuomeiksi. Niiden väli oli hieman yli metri. Aloitin kuitenkin käynnissä menemällä pitkällä sivulla olevia puomeja käynnissä. Jokaisen puomin väliin Grazin tuli astua kaikilla jaloillaan.
Puomit ovat hyvää jumppaa Grazille, sillä kuten alemmista kuvista näkyy niin tamma joutuu oikeasti nostelemaan jalkojaan ja venyttämään vähän askeleitaan. Tämä tekee hyvää takapolville, ilman että rasitetaan kintereitä tai etujalkoja esteillä. Nivelrikon takia Grazilla ei enää hypätä oikeastaan ollenkaan, korkeintaan muutamia pikkuhyppyjä on kesän aikana otettu ja jatkossakin voi ottaa. Kuitenkaan mitään estetunteja tai isompia esteitä ei tammalla tulla enää hyppäämään. Grazi oli myös erittäin huono liikkumaan viime kesänä ja takajalka jäi ns. jälkeen / tipahteli paljon. Tämä tapahtui siis niin, että tamma ei oikaissut jalkaansa vuohisesta ja astui huonosti kavion etupuolella, eikä kavion pohjalla kuten pitäisi. Tämä saattaa johtua kintereistä, takapolvista tai selästä. Nyt tätä ei kuitenkaan ole tapahtunut kuin ihan yksittäisiä kertoja ja Grazi on ollut todella hyvän näköinen liikkuessaan. Mammaloma teki varmasti hyvää.
 |
| Sitten kevenneltiin alkuverkoiksi. |
Käyntien ja alkuverkkojen jälkeen aloitettiin kaarevalla uralla olevilla puomeilla. Grazille välit olivat sopivat, eikä alkuun tarvinnut tulla liian isoa ravia, kun tamma ei ollut vielä vertynyt tarpeeksi. Oikeaan kierrokseen Grazi oli huomattavasti parempi kuin vasempaan. Kuolaimettomien kanssa se tulee helposti vähän vahvaksi edestä, vaikkakin tuntuma on paljon tasaisempi kuin kuolaimilla. Ohjaus vaan ei ole aina niin tarkkaa, kun tamma ei käännykään niin nopeasti. Ympyrällä mentiin molempiin suuntiin niin pitkään, että mulla oli rento hevonen.
Tämän jälkeen työskenneltiin kaarevalla reitillä olevilla puomeilla laukassa. Nyt puomien välillä oli hieman vajaa 3 metriä mitattuna keskeltä keskelle. Laukassa mentiin molempiin suuntiin. Laukassa oli paljon vaikeampaa mennä kaarevalla uralla olevia puomeja, sillä kuolaimettomilla ohjaus ja jarrut eivät toimineet aivan sillä tavalla kuin olisin halunnut. Välillä Grazi ei kuunnellut pidätteitä ja paikat eivät osuneet puomeille ja ne tultiin ihmeellisillä pupuhypyillä. Kyllä olisi kuskinkin estesilmässä parantamisen varaa, ei kaikkea laiteta hevosen piikkiin.
Grazi oli todella innoissaan ja estehevosena se hyppää ja menee puomeja mielellään. Kuvista näkee kuinka se kuunteli minua jatkuvasti. Nyt kun muistelen taaksepäin, niin oikea laukka taisi olla Grazin kanssa tällä kertaa huonompi ja sitä jouduttiin tahkoamaan pidempään.
Jätimme ympyräpuomit sitten pois ja siirryimme menemään suoralla uralla olevia puomeja. Pitkällä sivulla oli siis ravipuomit, joita aloimme menemään. Tamma nosteli kivasti jalkoja, venytti ravia ja oli selvästi vertynyt paremmin. Se oli tarkka jaloistaan ja varoi kolauttelemasta puomeihin. Annoin Grazin työskennellä melko rauhassa, kun se hoiti homman niin hyvin.
 |
| Vatsalihakset töihin! |
Viimeiseksi sitten samaa puomilinjaa laukassa. Tässäkin jarrut välillä katosivat ja ensimmäinen kerta linjalle oli täydellinen keilaus. Sen jälkeen älyttiin Grazin kanssa, että mitä tässä pitikään taas tehdä ja homma sujui paremmin. Linjaa tultiin molempiin suuntiin ja puomien välit olivat hieman yli kolme metriä. Grazilla on aika pieni laukka, joten puomeille sai tulla ihan reippaassa temmossa.
 |
| Mamma innostui! |
Meillä oli kokonaisuudessaan tosi kivaa ja sanoinkin Heidille, että en ole päässyt pitkään aikaan ratsastamaan omaa hevosta näin hyvin. Nyt kerrankin kehtasi ja pystyi. Nyt Grazi on taas kevyemmällä liikunnalla, kunnes saadaan selville mistä tamman ihmeellinen ruikkiminen johtuu. Eläinlääkäri kävi eilen ja nyt pitäisi saada tammalta virtsanäyte. Katsotaan milloin päästään taas treenaamaan, vai kerkeänkö enää ollenkaan sinä aikana jonka Grazi on minulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)