105. Talutus- ja kiinnioloharjoittelusta

Ensimmäistä kertaa kiinni kahdelta puolelta! Fasulla ikää  5 kk ja  1 viikko.

Edestä katsottuna oikea puoli on kokonaan kiinni ja vasen puoli pyöräytetty kalterien ympäri kaksi kertaa.

Fasua on pienestä pitäen totutettu kiinniolemiseen pienissä pätkissä. Ensin tietysti paineeseen myötäämistä harjoiteltiin talutuksessa, jossa varsan liikkua eteenpäin, pysähtyä tai kääntyä, riippuen siitä mistä suunnasta painetta tuli. Aluksi talutusta harjoiteltiin vain tarhaan vietäessä ja sieltä pois tuotaessa, eikä erillisiä harjoituksia tehty. Suurin osa taluttamiseen totuttamisesta ja käsittelystä, jota Fasun kohdalla on tehty, on ihan normaalia päivittäistä rutiinia.

Hieman vanhempana saatoin käydä taluttamassa Fasua tarhassa/laitumella muutaman kierroksen, niin että se lähti liikkeelle, kääntyi ja pysähtyi pyynnöstä. Kun kävimme kentällä Grazin ja Fasun kanssa, saatoin antaa Grazin olla vapaana ja taluttelin Fasua muutamia kierroksia kentällä. Pidin poikaa myös kiinni tai taluttelin vähän silloin, kun joku ratsasti Grazilla kentällä ja emme halunneet pojan kiusaavan mammaa kun se meni ravia tai laukkaa. Yleensä pidin Fasua kiinni vai ravin ja laukan ajan, sillä pojan kärsivällisyys ei riittänyt olla narussa pidempään. Nykyisin tätä ei tarvitse harrastaa, sillä pojan voi jättää karsinaan ratsastuksen ajaksi.

Tässä pidän poikaa kiinni, kun hieman kokemattomampi ratsastaja menee Grazilla.

Emme halunneet, että Fasu hyppii mamman päälle ja aiheuttaa härdellin.

Tässä välissä opeteltiin olemaan lyhyitä aikoja kiinni. Aloitimme karsinasta, jossa mamma oli kokoajan läsnä. Laitoin narun kalterin takaa ja pidin toisesta päästä kiinni itse. Fasu sai sitten mutustella hetken sitä tunnetta, kun ei pääsekkään lähtemään sinne minne haluaisi mennä. Myös jos poika yritti lähteä seikkailemaan ja naru kiristyi, niin pyysin poikaa astumaan eteenpäin. Poika tajusi äkkiä karsinassa, että eteenpäin astumalla paine vähenee. Se varmasti auttoi paljon, että olin itse narun toisessa päässä ja näin ollen paine hellitti aina kun se tuli minun luokseni.

Seuraava askel oli kokeilla kiinniolemista käytävällä ja kentällä, jossa tilaa oli enemmän ympärillä. Aluksi pidin pitkään narun toista päätä kädessäni, jotta en vahingossakaan aiheuttaisi varsalle paniikkia kiinniolemisesta. Fasu on kuitenkin alusta asti tajunnut homman todella hyvin ja tähän asti ei olla saatu yhtään kohtausta, jossa varsa yrittäisi karata tilanteesta. Koska Grazilla on vetopaniikki, josta varmaan olen maininnut jo aiemmin ja sen kanssa täytyy olla todella tarkka mihin sen voi sitoa kiinni ja mihin ei, niin olisi hirveän mukavaa jos poika oppisi olemaan rauhassa kiinni.

Ylempi kuva on otettu 20.6. alempi 22.7, joten kuvien välillä on kuukausi aikaa. Kentällä Fasu on ollut kiinni vain muutamia kertoja. Tässäkin tilanteessa naru on vain pyöräytetty kerran tolpan ympärille. Grazi oli kokoajan vieressä, joten varsalla ei ole ollut kiire mihinkään. Tässäkin tapauksessa herra päätti, että nyt on hyvä aika syödä ja meinasi se kerran jo irrottaa itsensä ja rupesi mutustamaan ja vetämään narua hampaillaan.  

Aloin pitämään Fasua kiinni käytävällä, niin että naru oli kaksi kertaa kierretty kaltereiden ympärille, niin että poika ei saanut vetämällä narua mukaansa ja minun ei tarvinnut pitää narusta kiinni. Pääsin näin hoitamaan Fasua normaalisti. Harjasin sen käytävällä, nostelin jalat ja koputtelin kavioita käytävällä. Olimme siis aina mahdollisimman lähellä mammaa, jotta kummallekaan hevoselle ei tule paniikki kun toinen on niin kaukana.

Kun taluttaminen on alkanut sujua rutiinilla, olen esimerkiksi silloin tällöin tarhaan hevosia vietäessä käynyt kiertämässä pienen kierroksen Fasun kanssa. Tästä poika ei ole moksiskaan, sillä se on monta kertaa irti tarhaan vietäessä lähtenyt seikkailemaan ihan väärään suuntaan ja se on pitänyt hakea sen jälkeen kun Grazi on viety tarhaan. Kun minulla on ollut apukäsiä tallilla, olemme käyneet taluttamassa hevosia maastossa, jolloin Fasulle on ollut vähän erilaista talutusharjoitusta.

Vieroituksen aloittamista varten hevoset muuttivat pikkutalliin ja käytävä on sen verran ahdas verrattuna isoon talliin, että siihen ei millään sovi kahta hevosta samaan aikaan. Näinollen Fasu on odotellut karsinassa sen aikaa, kun hoidan Grazin ja puolestaan olen ottanut ensimmäisiä kertoja Fasun käytävälle yksin ilman Grazia. Ensimmäisiä kertoja laitoin Fasun kiinni (jälleen kerran naru ei ollut solmulla missään vaiheessa) nenä Grazin karsinaa kohti. Tästä hivuttauduimme pikkuhiljaa kauemmas ja poika ei ollut moksiskaan! Varmasti pikkutallin "kotoisuus" ja rauhallisuus auttaa asiaan. Isossa tallissa kaikuu ja tilaa on ehkä liikaa pienelle varsalle olla yksin käytävällä.

Mietin pitkään uskaltaisinko laittaa Fasun kiinni kahdelta puolelta ja miten sen toteuttaisin. Ottaisinko Grazin tallin päätyyn käytävälle ja Fasun nenä Graziin päin käytävällä, vai olisinko laittanut  Fasun kahdelta puolelta kiinni mahdollisimman lähelle Grazin karsinaa. No, poika oli niin rauhassa viime kerralla ollessaan kiinni kauempana Grazista, niin uskaltauduin laittamaan pojan kiinni paikkaan, jossa muitakin hevosia pidetään kiinni käytävällä.

Fasu käyttäytyi superhyvin! Harjatessa se seisoi kuin tatti paikallaan, kavioita nostellessa tuli vähän liikettä. Etukavioiden kanssa keskustelimme hetken, kun poika olisi halunnut lähteä pakittamaan, mutta se tajusi nopeasti ettei taaksepäin pääse (ei siis mitenkään paniikinomaisesti, vaan muutama peruutusaskel). Tarvittaessa korjasin Fasua eteenpäin vetämällä vähän toisesta narusta ja poika tuli heti eteenpäin. Kiinnioloa kesti ehkä maksimissaan 10 minuuttia ja sen jälkeen kävimme ottamassa vähän valokuvia ulkona ilman mammaa. Nyt jatketaan käytävällä yksin olemista ja kahdelta puolelta kiinni olemista, jotta siitä tulee rutiinia. Jännittää vain, että milloinhan poika kokeilee pääseekö naruista irti vai ei, jos se ikinä sitä edes kokeilee.

Monesti varsan kanssa on tullut tilanteita, milloin olen ajatellut tehdä jonkin harjoitteen, mutta suunnitelmia on pitänyt muuttaa lennosta. Parhaiten kiinniolo- ja talutusharjoitukset onnistuvat silloin, kun varsa on hieman väsynyt tai purkanut suurimmat energiansa. Näin ollen kentälläkin Grazi ja Fasu saavat yleensä juoksennella vapaana, ennen kuin edes yritän taluttaa varsaa. Ylemmän kuvan valokuvaustuokiokin olisi varmasti ollut helpompi, jos varsa olisi ensin käynyt esimerkiksi lyhyen lenkin maastossa tai juoksennellut hetken kentällä. Nuorten hevosten kanssa tätä tyyliä käytetään esimerkiksi siinä, että hevosia juoksutetaan ennen ratsastamista. Fasu ei kuitenkaan onneksi ole ollut mahdoton käsiteltävä, vaikka joskus se ei pääsisikään purkamaan energioitaan ennen käsittelyä.

Nämä ovat meillä käytetyt tavat käsitellä juurikin tätä kyseistä varsaa. Jokainen varsa on yksilö ja joidenkin kanssa asiat täytyy tehdä aivan toisella tavalla. En siis missään vaiheessa halua sanoa, että  meidän tapa olisi paras mahdollinen ja varmasti vuosia myöhemmin tai enemmän kokemusta varsoista saaneena luen näitä tekstejä taaksepäin ja ajattelen, että olempa toiminut hölmösti tuossa ja tuossa tilanteessa. Kaikkea ei kuitenkaan voi osata ja tämä on varsin uusi "aluevaltaus" minulle, joka on toiminut aikaisemmin vain aikuisten hevosten kanssa. Olen kuitenkin turvautunut paljon ammattilaisten ja sellaisten ihmisten apuun, joilla on aikaisempaa kokemusta varsoista ja niiden käsittelystä. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että minulla on varsin hienosti käyttäytyvä ratsunalku kasvamassa.