26. Vesipeto tamma

Turpa vedessä ja silleen.

Perjantaina oli hirmu lämmin päivä ja mittari näytti +30 varjossa, mutta koska olin ollut töissä torstai-perjantai yön, vietin päivän nukkumalla. Myöskin T oli töissä, joten en olisi joka tapauksessa saanut ketään mukaan hevosta uittamaan. Niinpä toivoin lämmintä keliä lauantaille, jolloin kerkeäisin käydä uittamassa Grazia ennen töihin menoa. Aamu valkenikin lämpimänä ja lähdimme siis jo kymmenen jälkeen tallia kohti.

 

Uittopaikka, jossa käytin Grazia viime kesänäkin, sijaitsee n. 40km päässä tallilta. En kuitenkaan tiedä tämän hetkisen tallin läheltä mitään uittopaikkaa, joten oli pakko lähteä tuonne kauemmas. Juotin tamman vielä ennen lähtöä ja jätimme tuuletusaukkoja auki kopissa, jotta tammalle ei tulisi liian kuuma. Itse asiassa, kun saavuimme uittopaikalle, niin kopissa ei ollut edes mikään hirveä pätsi, sen verran ilma kulkee ajaessa kopin läpi. Silti tamma oli hieman hionnut kupeilta ja kaulasta.

 

Uittopaikka on itsessään pikkuinen "lätäkkö" metsän keskellä. Se on tavallaan hiekkamonttu, joka on täyttynyt vedellä. Keskeltä se olisi varmaan niin syvä, että hevonen joutuisi uimaan, mutta reunoilla siinä on hyvä kahlata ja kävellä syvemmälläkin. Pohja on hiekkapohja, eikä upota. Vesi on kirkasta (vaikka näyttää kuvissa vähän vihreälle) ja pohjan näkee jos hevonen ei ole myllännyt pohjan hiekkaa. Vesi oli nyt jo lämmintä, koska tämä "lätäkkö" on sen verran pieni.

 

Tamma nautti viilentävästä vedestä. Moneen otteeseen se kauhoi vettä etujaloillaan ja miten kovaa se etujalan veteen lyökään! Hirmu voimalla! Lisäksi kuulin tyytyväistä örinää, kun Grazi jäi seisoskelemaan syvemmälle veteen. Uimaan se ei halunnut mennä, joten en pakottanut sitä syvemmälle. Menimme vain niin syvälle, kun tamma itse suostui vapaaehtoisesti etenemään. Viime kesänä emme kyllä käyneet noinkaan syvällä, mitä nyt.

 

Vaikka uittopaikka on melko kaukana, niin aiomme käydä siellä vielä muutamaan kertaan tänä kesänä. Nyt muutamia kuvia reissusta:

Syöksyen eteenpäin! :D

 

 

Varovasti syvemmälle.

 

 

 

 

 

 

 

 

Näinkin syvällä voi vielä kauhoa etujalalla!

 

25. Tammalla ei voi ikinä olla liikaa blingiä

Hööksin reissulta piti tarttua mukaan otsapanta, missä on helmiä ja strasseja. Kävi kuitenkin niin, että kyseistä otsapantaa ei ollut enää full koossa mustana. Niinpä piti tehdä kompromissi otanko cob kokoisen mustan helmiotsiksen, kapeamman mustan full otsiksen pelkillä strasseilla vai tämän kuvassa olevan mustan paksumman (ja kalliimman!) otsiksen pelkillä strasseilla. No pitihän sitä tietysti ottaa kaikista pramein otsapanta mukaan. Itseasiassa tämä on ostettu hieman tulevaa varsaa ajatellen, koska Grazin kanssa me ei enää kisakentille tai valmennuksiin suunnata.

 

Otsapanta näyttää kyllä kieltämättä hyvälle Grazillakin ja ehkä sitä voisi silloin tällöin myös tällä tammuskalla käyttää. Vaihtelen otsapantoja muutenkin aika paljon aina sen päivän fiiliksen mukaan. Veikkaisin että otsapantoja löytyy kaapista ainakin viisi kappaletta tämä uusi mukaan luettuna.

 

Eilen meillä oli taas "studiokuvausta" tallin oviaukossa. Olin tallilla yksin, joten piti vähän soveltaa että saan hevosen seisomaan paikallaan oviaukossa. Tammaa ei hirveästi kiinnostanut ja nämä kaksi kuvaa, mitkä ovat alempana ovat melkeinpä ainoita kuvia joissa tammalla oli korvat hörössä. Muissa kuvissa se näytti auttamattoman tylsistyneelle. Kameran kanssa kun ei oikein voi herättää hevosen huomiota, kun ne korvat ovat hörössä vain sen sekunnin kun se kuulee jostain ääntä ja silloin pitäisi olla ottamassa sitä kuvaa jo. Tamma seisoi kuitenkin nätisti oviaukossa, vaikka se oli irti ja jouduin pidemmän putken kanssa menemään melko kauas ottamaan kuvia.

Vähemmän muokattu kuva kuin alempi.

 

Vähän enemmän muokattu kuva. Tämä jäi rajaukseltaan vähän kapeaksi.

24. Tuplasti kenkiä irti

Ihmeellinen kesä! Aikaisempi irtokenkä sai kaverikseen toisen irtokengän. Tuplasti irtokenkiä siis tälle kerralle. Onneksi tämä toinenkin kenkä tipahti ennen kuin tallilla kävi kengittäjä, jotta saatiin molemmat kengät jalkaan kerralla. Viimeksi lähti siis oikealta puolelta takakenkä ja nyt saman puolen etukenkä. Lisäksi tallilla on muidenkin hevosten kohdalla ollut nyt hirmu monta irtokenkää.

Nämä ovat ihmeellisiä irtokenkiä, koska meillä ei ole ollut irtokenkää varmaan viimeiseen vuoteen. Kengät ovat muutenkin pysyneet hirmu hyvin, vaikka välissä on ollut mitä ihmeellisimpiäkin virityksiä. Viimeksi meillä oli irtokenkä, koska kaviossa oli paikka-ainetta ja toiselle puolelle ei saatu ollenkaan nauloja itse kavioon. Mutta näitä sattuu, kun hevoset rallittelee laitumella!

Mietittiinkin tallilla irtokenkien syytä ja epäiltiin esimerkiksi heinän laadun muutosta, mikä olisi vaikuttanut kavioon... Vai nykyisten laitumien isompi koko, niin hevoset sopii rallittelemaan edellisvuosia railakkaammin. Tiedä sitä sitten mikä on oikea syy. Grazilla näyttää olevan ehkä hieman kuivat kaviot ja ne ovat muutenkin ainakin minun mielestäni hieman huonolaatuiset. Jos kenkiä on aiemmin tippunut, niin ne ovat helposti lohkaisseet palan kaviosta. Oli siis aika onni, että tämän kertaiset kengät olivat pudonneet melko siististi. Onneksi saatiin popot taas jalkaan ja oma kengittäjä tulee sitten viikon päästä ottamaan kaikki jalat.



Peltoa näkyvissä! :)

Pääsinkin sitten lähtemään maastoon heti kengityksen jälkeen. Tamma oli erittäin innoissaan, sillä onhan sillä ollut nyt neljän päivän vapaat. Mentiin paljon maastopoluilla ja käytiin katsomassa uusi reitti. Lisäksi muutaman kerran pellonreunaa edestakaisin. Laukkakohdissa tamma oikein ponnahti laukkaan ja jarrutkin tuntuivat välillä olevan vähän ruosteessa. Pitäisi maastoilla muutaman kerran toisilla suitsilla, joissa on oliivikolmipala. Näissä meidän koulusuitsissa kun on vain oliivinivel ja ne ovat vielä päällystetytkin :)

Jätin tänään myös meidän koulusatulan myyntivälitykseen. Jos se lähtisi sieltä kautta edes kokeiluun, kun ei minulle ole tullut itselleni yhtään yhteydenottoa satulasta. Huomenna pääsen kuitenkin shoppailemaan Hööksiin ja Ikeaan, joten good bye ne vähäisetkin rahat, mitä tilillä on! Mutta onhan minun ihan pakko saada näille ihanille, aikaisemmin ostamilleni, kannusremmeille mätsäävä otsapanta!

Aikaisempi Hööksin paketti ja ihanat kannusremmit<3 Arnika ei muuten tullut Hööksiltä, vaan muistaakseni ihan Tokmannilta.

Täytyi myös tilata CDON:ilta VS body mist, kun olivat alennuksessa.
Tuo on aika makea tuoksu :) Rakastuin nimittäin Lontoosta ostamaani
VS bodymistiin joka oli nimeltään Bombshell. Lisäksi ihana Ted Bakerin
puhelinsuojus<3

23. Top-5: Elämäni hevoset

Facebookissa pyöri tämän kaltainen haaste aiemmin, joten sain siitä idean tälle postaukselle. Ideana on kertoa top-5 hevoset, jotka ovat vaikuttaneet elämässäni tähän asti. Osa hevosista ei ole enää elossa, mutta ne ovat jättäneet kavionjälkensä sydämeeni. Joihinkin kohtiin oli pakko laittaa useampi hevonen. Kuten huomaa olen tykästynyt tammoihin, sillä 6/9 mainitsemastani hevosesta ovat tammoja :) Toivottavasti tämä lista muokkautuu sitten vuoden päästä ja saa uuden hevosen top-5:seen!

1. Graziella

Grazi. Grazi.. Maastoesteitä Tervossa. Grazi rakas<3 Grazi. Harkkaestekisat 100-110cm   Grazi. Viime kesän hyppyjä  seuran kentällä.   Grazi. Viime kesä.   Viime kesä.

Tarvitseeko tätä edes perustella? Grazi on yksinkertaisesta kaikista ikinä tapaamistani hevosista minulle tärkein ja rakkain. Tamma on opettanut minulle millaista on olla hevosenomistaja. Vaikka tämän hevosen omistaminen ei olekaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, ja vastoinkäymisiä on tullut eteen melkeinpä enemmän kuin onnistumisia, en kyllä osaa kuvitella arkea ilman tätä tammaa. Monet itkut on tamman takia itketty, paljon töitä paiskittu sen ylläpidon eteen, kuntoutettu monta sataa päivää ja koettu sellaisia onnistumisia ja hetkiä, joita en ikinä tule unohtamaan.

Kun ratsastin Grazilla ensimmäisen vuoden, se ei ollut vielä minun omani. Silti tamma oli niin lempeä, helppo käsitellä ja mukava ratsastaa, että tykästyin siihen todella paljon. Pääsimme etenemään aluetasolle ja 110cm-luokkiin ja pystyin luottamaan tähän hevoseen 100%. Kun kuulin että se oli myynnissä, niin tuntui ihan oikeasti siltä että maailma luuhistuu, jos en saa tätä hevosta itselleni sekä kaikki se mitä olin sen kanssa tehnyt ja saavuttanut olisi mennyt hukkaan.

 

Tamman kanssa on kokeiltu ihan vaikka mitä. On hypätty, menty koulua, menty maastoesteitä, käyty uimassa, kokeiltu hiihtoratsastusta yms. ja tamma on suhtautunut kaikkeen oikein positiivisesti. Se on mainio maastoilukaveri, eikä hätkähdä pienistä. Tamma on maailman kiltein hoitaa ja rakastaa rapsutuksia sekä heppanameja ;) Toivon niin kovasti, että tamma periyttää tätä ihanaa luonnetta varsalleenkin.

 

2. Cai Tyler

Cai. Kuvaaja kävi tallilla, niin täytyi olla kisatakit ja kaikki :)	Cai. Estetunnilla eräällä farmilla, jonka nimeä en nyt muista :D
 Cai. Kuvauksista.	 Cai. Kuvauksista.

Tämä tamma on ensimmäinen ns. ylläpitoponini. Sain ponin ylläpitoon tai ratsastettavaksi, kun muutimme vuonna 2005 Walesiin (Britteihin). Ainoat kulut, jotka minun piti maksaa olivat kengityskulut, jotka olivat noin 50 puntaa 6-8 viikon välein. Euroissa 50 puntaa oli noin 70e tai nykypäivänä enemmänkin, sillä euron kurssi on huomattavasti huonompi, kuin aikaisemmin. Lisäksi joka päivä oli käytävä tallilla siivoamassa Cain karsina ja liikutus oli kokonaan minun harteillani. Olin vuonna 2005 menossa alakoulun kuudennelle luokalle, eli olin 12-vuotias. Cai oli 4-vuotias, kun aloin ratsastamaan sitä Walesissa. Cai on tilasto/risteytysponi, sillä sen emä oli walesinponi D-sektio ja isä arabi.

Kävin kokeilemassa ponia, jonka omistajalla ei ollut aikaa ratsastaa sitä tarpeeksi. Poni osasi myös välillä olla tosi hankala ja omistajan tyttö ei uskaltanut eikä halunnut ratsastaa ponilla. Cai ei osannut periaatteessa kuin kävellä ja ravata nätisti, kun aloitin sillä ratsastamisen. Opetin ponille laukannostot ja esteiden hyppäämisen, sekä vähän pohkeenväistöäkin. Siihen aikaan en varmaan itsekään osannut enempää. Maastossa Cai oli käynyt, mutta jumitti välillä eikä suostunut liikkumaan.

Yleisilmeeltään poni oli rauhallinen sekä kiltti, ja kuten farmin omistaja sanoi Caista: "laid-back" eli rento ja laiska. Minun mielestäni se oli laiskista laiskin, sekä erittäin omapäinen! Välillä hyppäsimme maastoesteitä pelloilla treeneissä ihan tuosta vain ja seuraavana viikonloppuna kilpailuissa Cai ei suostunut menemään yhdenkään esteen yli. Ikinä se ei säikkynyt mitään, mutta jumituspäiviä oli sitäkin useampi.

Tämä poni opetti myös hevosen hoitamiseen liittyviä asioita tälle 12-vuotiaalle ratsastuskoulussa koko elämänsä ratsastaneelle tyttöselle. Tallilla oli käytävä, satoi tai paistoi. En saanut kyytiä tallille, vaan jouduin sateessakin kävelemään tallille ja rämpimään märän pellon poikki, niin että vaatteet oli jo tallille päästessä ihan märät. Traileria meillä ei ollut, joten kilpailuihin ratsastettiin aina, sitten oltiin koko päivä kisapaikalla ja ratsastettiin vielä lopuksi kotiin. Matkaa saattoi suuntaansa oli vajaa pari tuntia kävellen.

Mutta tätä ponia on niin kova ikävä ja en voi uskoa, että siitä on jo yhdeksän vuotta, kun olen viimeksi ponin nähnyt. Kävimme vuosi sitten Englannissa ja Walesissa, ja tarkoitus oli käydä katsomassa ponia. Kävi kuitenkin niin, että emme päässeetkään katsomaan Caita, sillä ponin tämän hetkinen ylläpitäjä oli sairaana eikä päässyt päästämään meitä farmille. Harmittaa hirveästi, sillä tässä ei ole mahdollista taas ihan vähään aikaan lähteä Englantiin ponia katsomaan. Olisin saanut silloin 2006 vuonna Englannista takaisin Suomeen muuttaessamme ostaa Cain. Tähän eivät kuitenkaan vanhempani suostuneet ja hevosen kuljettaminen Suomeen olisi ollut vaikeaa ja kallista. Niimpä tamma jäi Walesiin ja minä lähdin takaisin Suomeen. Silloin lupasin Caille, että tulen vielä katsomaan sitä, mutta en tiedä onnistuuko se nyt sitten enää ikinä :/

 

3. Kiljan frá Västerbränno

Kiltsu. Ihan alkuaikoja, Varmaan vuosi 2004 tai 2005.	Kiltsu. Kyllä se esteitäkin osasi hypätä :)
Kiltsu. Mätsäreissä	Kiltsu.



Kiltsu. Kaunis poika<3

 

Suloinen islanninhevosruuna Kiltsu, joka oli myös minun ensimmäinen hoitohevoseni. Aloitin hoitamaan ruunaa 2004 tai 2005, siis jo ennen kuin muutimme vuodeksi Walesiin. Kävin hoitamassa Kiltsua monta vuotta ja senkin jälkeen, kun en enää hoitanut ruunaa virallisesti, niin seurailin ruunan elämää sillä se oli samalla tallilla, missä Grazi nyt asustelee ja missä olen käynyt ratsastamassa paljon aikaisemminkin. Kiltsu on maailman kiltein poni hoitaa, mutta muiden hevosten kanssa se on ehdoton lauman pomo. Kiltsu osasi kyllä temppuja päänmenokseni ja ratsastelu sen kanssa oli aina hyvin maastopainotteista. Kiltsun kanssa kaikki oli helppoa. Mentiin ilman satulaa, ratsastusleikkejä, yöratsastusta, esteitä, maastossa, kouluratsastusta tai hiihtoratsastusta. Käytiin myös mätsäreissä kerran ja muutamissa matkaratsastuskilpailuissakin. Kiltsu taisi myös passin ja töltin.

Tällä hetkellä Kiltsu on päässyt jonnekin päin Suomea aktiivipihattoon ja viettelee siellä eläkepäiviään. Kiltsulla on oma ratsastajatyttö, jonka opetteluponina Kiltsu nyt toimii. Ruunahan alkaa olla jo vanha herra, nimittäin se on syntynyt 1994, eli ikää herralla on jo 21 vuotta :)

 

4. Chance Game, Island Beauty ja Sancho

Chance Game

 Sancho

 

Island Beauty



 Kaksi ihanaa lämppäritammaa ja yksi komea lämppäriruuna :) Aloitin näiden hevosten "hoitamisen" varmaan silloin, kun tulimme takaisin Walesista. Ensin hoidettavana oli Santtu-ruuna ja vanha suomenhevosruuna Pappa, mutta kun aika jätti Papasta niin tilalle tuli Chance Game, eli Sandra-tamma. Hoidin Sandran liikuttamisen, kun omistaja itse liikutti Santun. Kävimme aina maastossa ja molemmat hevoset nauttivat siitä todella paljon. Tallilla, jossa olimme silloin, ei ollut ollenkaan kenttää. Hurjapäänä minähän menin Sandralla lähes aina ilman satulaa ja välillä mentiin tosi kovaa. Nyt en enää uskaltaisi lähteä niihin kyyteihin uudelleen.

 

Jossain vaiheessa Sandra ei tullut enää toimeen Santun kanssa, joten Sandra lähti uuteen kotiin ylläpitoon ja tamman tilalle tuli Island Beauty eli Iita-neiti. Ruotsissa syntynyt, hyväaikainen tamma oli hieman luonteikkaampi kuin Sandra ja ilman satulaa maastoilu ei enää ollut niin hyvä vaihtoehto. Olin varmaan ainut, joka Iitalla pääsääntöisesti ratsasti. Tulin tamman kanssa hyvin juttuun ja se oli oikein mukava sille päälle sattuessaan.

 

Jossain vaiheessa hevoset muuttivat omistajan omaan pihaan ja Sandra tuli takaisin kuvioihin. Pääsin ratsastamaan näitä kahta tammaa, aina kun kävin tallilla auttamassa. Kenttää ei ollut edelleenkään, joten maastoilimme vain. Kävin usein yksin toisella tammalla (yleensä Sandralla) ja sen jälkeen omistajan kanssa sitten lähdimme Santulla ja Iitalla lenkille. Kun sain ajokortin, niin kerkesin käymään tallilla useammin. Aikaisemmin olin riippuvainen hevosten omistajan tai vanhempieni kyydeistä.

 

Harmittaa, kun nykyisin en kerkeä niin paljoa näiden heppojen kanssa auttelemaan. Iita pääsi vihreämmille laitumille pari vuotta sitten. Käyn nykyään hyvin satunnaisesti ratsastamassa Sandralla ja välillä myös Santulla, sillä oma hevonen vie niin paljon aikaa.

 

Näiden hevosten kanssa olen oppinut ruutiineista, ruokinnasta, lääkinnästä, raspauksesta ja ihan kyllä kaikesta muustakin hevosen käsittelyyn liittyvistä asioista.

 

 

5. Oliwia, Eola sekä Fly Hornet

Oliwia. Estenäytös tallilla.	Oliwia. Itsenäistä ratsastelua.
Oliwia. Kaunis kilpatamma<3	Oliwia.

 

Nämä kaksi ensimmäistä tammaa olivat myös minun "ratsastettaviani"/liikutettaviani, vaikka olivat ratsastuskouluhevosia. Oliwialla, eli Brulla ratsastin ja kilpailin jonkin aikaa. Aivan mahtava tamma, sen kanssa kaikki oli niin helppoa ja tamma oli niin hyvin koulutettu ja osaava, että se vei minua eteenpäin. Kävimme muistaakseni kolmet estekilpailut, joista kotiintuomisina oli neljä ruusuketta, joista kaksi oli sinivalkoisia. Treeneissä pääsin hyppäämään 115cm esteitä ja kokeilemaan laukanvaihtoja. Kaikki hyvä kuitenkin loppui aikanaan, kun tamma jouduttiin vamman takia päästämään vihreämmille laitumille. Jäin todellakin kaipaamaan tätä mulkosilmä tammaa, joka oli myöskin maailman kiltein hoidettava ja käsiteltävä. Ratsastettaessa se oli herkkä ja tulisuuttakin löytyi ajoittain turhankin paljon. Tässä tammassa on jotain samanlaista Grazin kanssa, nyt kun tarkemmin rupesin Bruta muistelemaan, niin tuli vaan mieleen :) Tämä hevonen oli yksi niistä hevosista, jonka olisin ehdottomasti halunnut omakseni!

 Eola. Harjoituskisat.	 Eola. Tallin harjoituskisat.
 Eola. Muistaakseni Dominiquen valmennuksessa.	Eola. Tallin harjoituskisat.

 

Eola oli puolestaan ihana nuori wielkopolskitamma, jolla oli mahdottoman suuret korvat.  Ratsastin Ellalla, kun se tarvitsi vähän treeniä, kun se ei oikein soveltunut ratsastuskoulun tunneille. Sain käydä tammalla valmennuksissa ja kilpailuissa. Ratsastin Ellalla aktiivisesti puoli vuotta, jonka aikana kehityttiin ristikko-tasolta hyppäämään valmennuksissa metrin rataa. Yksittäisenä tamman kanssa hypättiin isompiakin esteitä ja irtohypytyksessä tammalla näytti myös olevan erittäin paljon ponnua! Hoitaessa Ella oli hieman herkkä, etenkin jaloistaan ja päästään, mutta kun sen kanssa pääsi tutuksi niin hoitotoimenpiteetkin onnistuivat paremmin. Kiinnyin tämän tammaan, vaikka minulla ei oikeastaan käynyt mielessä ajatus, että olisin ostanut sen omaksi. Ella lähtikin lopulta uuteen kotiin ja en ole sen jälkeen nähnyt sitä ollenkaan enkä kuullut mitään kuulumisia.

 

 Hornet. Se oli ihan harmaa<3	 Hornet. Jotkut seurakisat
 Hornet. Seurakisat	 Hornet. Comeback, ruuna on jo ihan valkoinen :D

 

Fly Hornet, eli Hornet oli alun perin minulla vuokralla ratsastuskoululta. Sain ratsastaa sillä 2 kertaa viikossa ja käydä yhdet kilpailut kuukaudessa. Hyppäsin Hornetilla 60-95cm tasolla seura- ja harjoituskilpailuissa. Tämä kimo on ihanan luotettava ja mukava ratsastaa. Se hyppää hyvin ja on nopea toisessa vaiheessa ja uusinnoissa. Jossain vaiheessa mietimme myös puolikkaan ostamista tästä ponista, mutta se ei sitten ikinä toteutunut. Kilpailin Hornetilla paljon ja keräsimme ison kasan ruusukkeita. Jossain vaiheessa ruuna siirtyi sen omistajan tyttöjen käyttöön ja kilpailee heidän kanssaan edelleen hyvällä menestyksellä! :) Itsekin pääsin vielä kerran Hornetin satulaan vuosi sitten, kun hyppäsin sillä aluekisoissa yhden luokan. Pääsimme uusintaan, mutta kun lähdin ratsastamaan aikaa niin otimme muutaman puomin alas. Näen Hornettia edelleen joka kerta tallilla käydessäni, sillä se on samalla tallilla Grazin kanssa. Tämä poni nosti minut ratsastuskouluoppilaasta melkein aluetasolle kilpailemaan.