164. Toivottu pikkutamma!

Blogi laahaa todella jäljessä, sillä arki oli toukokuun loppuun asti aika kiireistä koulun, töiden, hevosten ja koiran ohella. Mutta nyt ollaan pääsemässä kiinni perusarkeen eli työt, hevoset ja koira.

Tuntuu uskomattomalta kirjoittaa, että tällä hetkellä minulla on jo kolme ihanaa hevosta. Pieni tammavarsa syntyi 13.05.2019 aamuyöllä noin klo 02:30.  

Meillä oli käytössä tätä varsomista varten huippuhyvä Arlo valvontakamera. Viritimme talliin oman reitittimen, josta saimme piuhalla kameran tukiasemaan internetin. Kamera oli langaton ja näin kuvaa reaaliajassa puhelimestani. Kamera asennettiin pääsiäisen jälkeen, eli melkein kuukausi ennen varsomista. Oli kuitenkin helppoa vahtia tätä varsomista kameran avulla, sillä pystyin seuraamaan Grazia öisin kotoa käsin. Grazi ei kertaakaan sinä aikana, kun seurasin sitä kuukauden aikana kamerasta käynyt makuulla karsinassa. Ulkona se oli muutamaan otteeseen piehtaroinut, sillä se oli mutainen. Oli siis selvää, että jotain tulisi tapahtumaan jos tamma menisi makuulle. 

Vajaa viikko ennen varsomista muutin tallille yöksi. Grazilla oli melkein kuukauden ajan silloin tällöin nisien päässä läpikuultavaa visvaa, mutta toukokuun alussa se muutti hieman väriä ja koin tarpeelliseksi tulla jo lähemmäs päivystämään. Useina iltoina valvoin kahteentoista ja jos tilanne oli rauhallinen, niin heräsin vielä 30min - 1 h välein vilkaisemaan kameraa kolmeen tai neljään asti. Sitten tiesin tallinomistajan menevän jo talliin, joten nukuin aamun viimeiset tunnit ihan rauhassa. Lauantai-sunnuntaiyö (11-12.05.2019) Grazi oli hieman tavallista levottomampi, mutta lopulta rauhoittui eikä mitään tapahtunut. Sunnuntaina käväisin kotona ja mummolassa äitienpäivää juhlistamassa ja palasin iltapäivästä tallille. Käytin Grazia laitumella ja syöttelin sille vihreää. Iltapäivällä nisien päässä oli sakeat vaaleat tipat. 

Sunnuntaina katselin illalla kameraa ja huomasin, että yhtäkkiä Grazin etujalat pettivät ja tamma kävi karsinassa polvillaan. Se kävi niin nopeasti, että mietin jo että näinkö väsyksissäni omiani. Sama ei tapahtunut uudelleen, vaikka seurailin kameraa illan aikana. Iltatarkastus tehtiin kymmenen aikoihin. Taas tuntui, että näin omiani kun ihan hetken ajan Grazin nisistä suihkusi maitoa ja sitten se loppui. Olin ihan hämilläni, mutta jos maitoa oli oikeasti tullut niin olin varma, etttä tamma varsoisi samana yönä. 

Kahdentoista jälkeen Grazi kävi makuulla karsinassa. Se kulki seinänviertä ja köllähti niin ikävästi kulmaan, että osui seinään. Pomppasin ylös puhelin kädessäni ja kiiruhdin herättämään tallinomistajan. Samalla kameran kuva jumitti ja kun kuva tuli takaisin Grazi oli jo ylhäällä ja söi heinää rauhallisena. Taas minulla oli tunne, että olin nähnyt omiani. Menin takaisin kytistämään kameran kuvaa ja seuraavan tunnin sisään alkoi tapahtua. Kamerassa pörräsi myös hyvin raivostuttava kärpänen, joka peitti näkymät monta kertaa. Tilanne oli kuitenkin sellainen, että ei kannattanut mennä häiritsemään talliin hätistämään kärpästä kameran edestä. 

Tamma viuhtoi hännällään ja kiersi karsinaa kuopien alusia useasti. Seurasimme tapahtumia kamerasta. Grazi meni makuulle ja varsan etujalat alkoivat näkyä. Yritimme olla menemättä häiritsemään, jos Grazi pärjäisi hyvin ilman apua. Jossain vaiheessa Grazi teki kuitenkin aiemman kaltaisen rysäytyksen seinän viereen, niin että näytti jäävän niin pahasti nurkkaan, että varsa ei sopisi tulemaan kun seinä oli niin lähellä. Lähdimme siis talliin, sillä tuntui että homma ei etene mihinkään. Etujalat olivat kuitenkin näkyneet jo melko pitkään ja edellinen varsominen oli seurannut hyvin samanlaista kaavaa. 

Karsinassa avustaminen kahdestaan tuntui vaikealta, sillä Grazi ei pysynyt paikallaan ja yksin taas puolestaan ei jaksanut vetää tarpeeksi kovasti, jos toinen piti tammaa kiinni. Samalla ajattelimme, että viimekerralla Grazi kaatua rysähti suorilta jaloilta, kun vedimme varsaa apuna, joten karsinassa olimme itse vaarassa jäädä alle. Veimme tamman siis pihattoon, jossa oli tilaa reilusti. Sinne saimme apua tallinomistajan miehestä ja kolmestaan saimme varsan vedettyä apuna ulos. Grazi kaatui taas samalla tavalla suorilta jaloilta, kuin viimeksikin juuri kun varsan lantio oli ulkona. Napanuora ei kerennyt olla hirmu pitkään kiinni, vaan se katkesi turhan nopeasti. 

Onneksi olimme tulleet pihattoon. Grazilla oli tilaa kaatua ja tilaa nousta ylös (viime kerralla se jäi huonosti seinänviereen jumiin). Muutenkin tuntui, että Grazi nousi nopeasti ylös ja alkoi heti hoitamaan varsaa. Pihatossa oli hieman viileää, joten autoimme pyyhkeillä kuivaamaan varsaa. Varsan alle yritettiin myös laittaa mahdollisimman paljon heinää, jotta varsa ei vetäisi puruja henkeen. Tammavarsallla oli tosi kova halu imeä (ylempi kuva) ja melko nopeasti se lähti yrittämään ylös. Jalat olivat kuitenkin niin pitkät ja hontelot, että vähän jouduimme tukemaan ensimmäisiä ylösnousuja. Muutaman kokeilun jälkeen varsa kuitenkin nousi ylös jo ihan itse. Pihatossa oli todella paljon uutta purua, mikä oli pehmeää ja luisti hieman alta. Tämä vaikeutti nousemista. Emme pitäneet kaksikkoa pitkään pihatossa, vaan kun varsa oli melko tukevasti jaloillaan, niin kuljetimme ne karsinaan.

Pikkuvarsa oli hyvin virkeän oloinen. Ensimmäiset maidot se sai kuitenkin astiasta, koska Grazi kiukkusi varsalle, kun se yritti mennä lähellekään maitobaaria. Varsa juotettiin kahdesti astiasta ja sen jälkeen Grazi antoi varsan jo imeä. Varsaa piti ohjata aika paljon, että se älysi mennä itse tissille ja ottaa tissin suuhun. Sen jälkeen juominen alkoi onnistua jo itse. Varsapiki tuli ajallaan ja Grazi yllätti meidät, kun jälkeisiäkään ei tarvinnut odotella pitkään. Kaiken kaikkiaan alku sujui huomattavasti helpommin kuin kolme vuotta sitten. Vaikka minua jännitti ihan hirveästi ja välillä jalat tärisivät, niin tämä tuntui helpommalta varsomiselta ja en ollut niin täydellisessä paniikissa kuin viimeksi. Jos viimeksi päästyäni leirimökkiin tirautin pienet itkut väsymyksestä ja helpotuksesta, niin nyt söimme hyvällä fiiliksellä aamupalaa ja lähdin sitten kymmeneksi kouluun. 

Ensimmäisenä päivänä Grazi ja varsa olivat molemmat hyvin väsyneitä. Oikeutetustikin, olihan takana rankka yö. Katselin kamerasta niiden touhuja päivällä ollessani koulussa 10-15. Tallinomistaja oli jälleen aivan mahtava. Hän oli apuna läpi varsomisen sekä vielä minun ollessa koulussa kävi tarkastamassa, että varsa sai vähintään 45min välein juomista. Pystyy kyllä luottamaan, että hevoset hoidetaan erinomaisesti, vaikka en itse ole paikalla tai en pääse paikalle. 

Ensimmäisenä päivänä varsalle kokeiltiin päitsiä ja sitä harjailtiin vähän. Grazi ja varsa pääsivät ulkoilemaan pihattoon. Seuraavina päivinä käytiin jo ensimmäistä kertaa kentällä ulkoilemassa. Pikkutamma oli aika arka esimerkiksi päästään ja jaloistaan. Se meni mielellään mamman taakse piiloon. Se oli tosi virkeä ja niin suloinen. Ihan jo ensimmäisen viikon aikana varsassa huomaa tosi ison muutoksen. Se pyöristyy ihan silmissä. 

Tässä kuvia ensimmäistä päivästä ja ensimmäisen viikon varrelta. Laitetaan lisää seuraaviin postauksiin, jotta tämä ei valahda turhan pitkäksi. 

Olen niin onnellinen, että nyt sain sen toivomani tammavarsan. Kimoa siitä ei taida tulla, mutta ainakin toinen puolisko toiveesta toteutui. Luonnettakin on nähtävillä, mutta siitä lisää myöhemmin.