162. Tiineyttä jäljellä 2,5kk ja Fasusta on tullut ruuna

Joululahjaturpis Fasulle ja loistava iPhone XS kuvanlaatu <3

Huh miten nopeasti aika rientää. Nyt on Grazilla tiineyttä jäljellä n. 81 vrk eli 2,5kk. Viimeisellä kolmanneksella ollaan siis menossa ja tämä on tarkoittanut sitä, että Grazi on pikkuhiljaa saanut jäädä mammalomalle reippaammista ratsastuksista. Vuodenvaihteen jälkeen vuokraajat ovat saaneet käydä liikuttamassa Grazia ilman että ottaisin vuokraa ratsastuksista. Tämä on sen takia, että en itsekään haluaisi maksaa siitä, jos hevosella ei voi ratsastaa "kunnolla" eli mennä kaikkia askellajeja. Itse olen silloin tällöin käynyt sillä metsässä lampaankarvasatulalla ja kuolaimettomilla suitsilla. Samalla saa tuon pikkupiskin lenkitettyä, Grazi kun ei sano mitään vaikka koira olisi mukana maastossa.

Tammikuussa annoin Grazille toisen virusaborttirokotteen ja pikkuhiljaa olisi viimeisen rokotteen vuoro. Sitten pitäisi hoitaa myös madotus ajan tasalle (molemmille hevosille). Mamma voi tällä hetkellä todella hyvin. Maha kasvaa tasaista tahtia, mutta ei se vielä mikään valtamerialus ole. Nythän se suurimman kasvun vaihe alkaa, joten katsotaan kuukauden, parin päästä miltä maha näyttää. Tähän hätään minulla ei ole edes uusia kuvia tammasta, sen verran huono somettaja meikäläinen on lähiaikoina ollut.

Lähdössä klinikalle

Viimeinen kuva Fasusta orina

Fasu on puolestaan tällä hetkellä ruuna. Ruunaus tehtiin tammikuun puolessa välissä ja nyt poika on saanut kuukauden verran parannella haavojaan. Ruunaus sattui sikäli huonoon saumaan, sillä pakkasta oli hieman liikaa. Näin ollen liikutus jäi vähemmälle, kuin mitä olisi voinut toivoa ja turvotusta esiintyi nivusalueella aika paljon. Lopulta jouduttiin aloittamaan Fasulle penisilliinikuuri. Kuurin jälkeen turvotus laski ja paraneminen näytti paremmalle. Hassua ajatella, että se ei ole enää ori. Toisaalta itse hevonen ei ole kyllä muuttunut pätkääkään. Se oli ihan yhtä rauhallinen ja helppo käsitellä ennen ruunausta, joten tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut. Tammikuussa liikuttiin paljon liinassa ja maastossa talutettuna. Totuttelimme koiran läsnäoloon maastossa, kun Roni oli mukana juoksentelemassa edestakaisin. Mulla on oikeasti 3v, joka ei välitä koirista, otsalampuista, pimeästä, puista tippuvista lumista, ja jota voi taluttaa metsässä päitsistä. Täytyy vaan pitää mielessä, että ehkä sille tulee jossain vaiheessa uhmaikä ja koko homma kääntyy päälaelleen. 

Helmikuun alussa Fasu sai kengät etujalkoihinsa. Kengitys meni hienosti ja poika ei kertaakaan edes kokeillut kiskaista jalkaansa pois. Syötin tietysti koko operaation ajan Fasulle herkkuja, jotta kokemus olisi mahdollisimman miellyttävä. Onhan sitä toki vuoltu, koputeltu jalkoja ja laitettu jalkoja telineelle raspattavaksi jo ihan pienestä asti. Sinänsä ei tässä mitään suurta ja mullistavaa uutta asiaa tapahtunutkaan. Valmistelusta oli hyötyä. Kengät taisivat olla jalassa n. puolitoista viikkoa (jona aikana en kerennyt pakkasten ja muiden kiireiden takia tekemään Fasun kanssa mitään) ja sitten toinen etukenkä katosi tarhaan. Tänään saatiin uusi kenkä kuitenkin jalkaan ja nyt kun kelitkin niitä kenkiä vaativat (aivan jäätävä jäätikkökeli) niin ei tarvitse pojan liukastella kaikilla neljällä jalalla. Takasissa sillä ei siis ole kenkiä vielä ja ajattelin, että ne laitetaan vasta kun ei tarvitse olla hokkeja alla.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Fasu 😍 Neljäs kerta selässä, ensimmäinen kerta ilman taluttajaa ja päästiin jo ravaamaan turvahevosen kanssa 🤗 Samalla hän oppi kivasti liikkumaan eteenpäin avuista, kun sai kaverista vähän vetoapua. Nyt hiotaan jarrut ja kaasu kuntoon kentällä ja lähdetään sitten parin viikon päästä turvahevosten kanssa maastoilemaan 🥳 #facielier #varsaprojekti2016 #finnishwarmblood #fwb #3yearsold #youngster #satulantalli

Henkilön Henna (@nnnicaa) jakama julkaisu Helmi 3, 2019 kello 4.29 PST

Nyt päästään siis jatkamaan ratsasteluja. Tammikuussa kerkesinkin jo muutamaan otteeseen käydä Fasun selässä. Ensimmäisen kerran tänä vuonna mentiin ihan vain taluttajan kanssa kentällä muutama kierros kävellen. Toisella kerralla (neljäs kerta Fasun selässä) mentiin jo ilman taluttajaa turvahevosen perässä meidän ensimmäiset ravit. Kolmannella kerralla samojen turvahevosten kanssa käyntiä ja ravia, jopa vähän enemmän itsenäisesti kuin edellisellä kerralla. Neljännellä kerralla Grazi oli tukena ja turvana, mutta Fasun ollessa reippaampi me mentiin edellä ja Grazi tuli meidän perässä. Fasulla on tosi kivan tuntuinen ravi ja saatettiin me muutama vahinko laukka-askelkin sinne tänne ottaa. Laukalla ei ole kyllä mikään kiire, katsotaan ravi ensin kuntoon ja sitten mietitään laukkoja. Haluaisin kuitenkin, että meillä olisi pitävä hiekkapohja ensimmäisille laukoille. Näin ainakin hevoselle tulisi vähän varmempi fiilis ratsastajan kanssa laukkaamisesta.

Toivottavasti nyt säät sallisivat meidän aloittaa ratsastelut kunnolla ja että saisin jotain materiaalia meidän etenemisestä tänne bloginkin puolelle :)