45. Kuolaimettomilla ratsastelua, imppari ja ostoksia

Miten jäljessä täällä blogin puolella ollaankaan arjesta. No, tähän väliin vähän kuvallista päivitystä ja muutaman ostoksen esittely. Länkkäritunti-postaus odottaa vieläkin julkaisua, koska en ole kerennyt käymään kuvia läpi ja muokkaamaan niitä.

 

Edetään aikajärjestyksessä. Seuraavat ratsastuskuvat on otettu joskus muutamia viikkoja sitten. Kävin ensin kentällä Grazin kanssa ja ajatuksena oli, että saisin vähän kuvia blogia varten sileältä. Tietysti siis kuolaimettomilla ratsastaessa. Keli oli melko tuulinen ja läheisten talojen pihasta kuului "kummallisia" ääniä, liekkö puun hakkaamista tai muuta rakentamista, mikä oli niin jännittävää tamman mielestä, että hän ei pystynyt rentoutumaan. Tiesin, että siinä mielentilassa saan kiertää kenttää vaikka kuinka pitkään ennen kuin tamma malttaa rentoutua ja kuunnella paremmin. En halunnut alkaa painostamaan Grazia, koska olen muutenkin päättänyt, että meidän ratsastelut on nyt melko kevyitä eikä todellakaan mitään hikijumppaa, joten lopetin suosiolla muutaman laukkakierroksen jälkeen ja lähdimme maastoon loppuverkkaamaan.

Käveltiin läheiselle nurmialueelle, jossa olen joskus ottanut vähän laukkaa ja ravia. Kävelin toiseen suuntaan ja käänsin Grazin sitten ympäri, kun kuvaaja sanoi olevansa valmis ottamaan kuvia. Noh, Grazihan päätti, että kotiin päin saa lähteä villisti joten hän heitti muutaman pukin ja ihme loikan ennen kuin ryntäsi matkaan. Vaikka meillä oli kuolaimettomat suitset, niin sain silti Grazin hallintaan eikä se päässyt pinkomaan kovempaa kuin muutaman askeleen. Tamma oli vaan niin innoissaan! Otettiin muutama laukanvaihtokin tässä samaisessa paikassa ja hui mitä loikkia se esitti.

Taisipa olla näiden peltolaukkojen kanssa samainen viikko, kun huomasin tamman takajalassa auenneen ruven. Se oli vuohiskuopan kohdalla, mutta jalan sisäsyrjällä. Jalka ei ollut mitenkään lämmin tai turvoksissa, mutta "haavakohta" tai hankauma näytti siltä, että se täytyy suojata ja puhdistaa. Laitoin puhdistuksen jälkeen Animalintexistä lappusen tähän kohtaan ja vetäisin ympärille liimapinteliä, niin että lappu pysyi paikallaan. Kerkesin muutaman päivän hoitaa kohtaa tällä tavalla ja pieni turvotuskin saatiin liikunnalla ja kylmällä laskemaan, kunnes tallinomistaja sitten perjantaina soitti, että nyt tamma ontuu kyseistä takajalkaa. Olin aamupäivällä käynyt vaihtamassa kääreen ja tamma oli ollut ihan ok silloin. No ei auttanut kuin lähteä tallille uudestaan. Jalka näytti tältä ja oli aivan pökkelö.

Tallilla käytiin katsomassa kuinka pahasti tamma ontuu ja kyllähän se selvästi arkoi tätä kipeää takajalkaa. Yritin tavoittaa eläinlääkärin, jotta saisin tammalle vielä saman päivän aikana lääkekuurin. Olin menossa itse kello 17.00 töihin, joten kun lopulta sain eläinlääkärin kiinni, täytyi minun pyytää häntä selvittämään asia tallinomistajan kanssa, joka oli luvannut hoitaa lääkitsemisen viikonloppuna. Saatiin lääke ja tamma sai viikonlopun yli lepoa, sillä kerkesin käydä tallilla seuraavan kerran vasta sunnuntai iltana. Lääkkeeksi eläinlääkäri ei suositellut pistettävää lääkettä tamman tiineyden vuoksi, joten lääkepulveri oli syötettävä suun kautta. Onneksi tammalla on nykyisin niin suuri ruokahalu, että se oli syönyt jokaisen annoksen ruuan seassa ihan mukisematta!

 

Lääkekuuri jatkui keskiviikko aamuun, mutta ratsastin tammalla kevyesti jo heti maanantaina, jotta turvotus lähtisi kävellessäkin vähän laskemaan. Haavakohtaa suojattiin viikonlopun yli vielä huolella, mutta maanantaina taisin jättää sen ilman käärettä, sillä päälle oli muodostumassa jo rupi. Tietysti huolellinen puhdistus oli tarpeen ja taisin suhauttaa tervalaastaria tuomaan kohtaan suojaavan pinnan. Heti kun turvotus laski, niin tamma liikkui jo normaalisti.

 

Tein jo muutaman kirppariostoksen ensi vuotta ajatellen. Olen katsellut jo ihania pieniä riimuja varsalle, mutta niitä en ole vielä raaskinut ostaa, sillä enhän minä tiedä tuleeko sieltä tamma, ori vai ei mitään! Tämä pikkuloimi sattui kuitenkin kohdalle, oli ihan uutta vastaava, eikä kalliskaan, joten ostin sen jo valmiiksi. Selkämitta on 95cm, joten kai se ainakin jonkin aikaa sitten mahdolliselle varsalle menisi? Minulla ei ole mitään aavistusta siitä, minkä kokoisia varsat ovat, mutta tallinomistaja kyllä sanoi että varmaan syksyyn asti pystyisi varsa tuon kyseisen loimen kanssa olemaan. No, senhän näkee sitten vasta kun on sen aika.

 

 

Grazille ostin puolestaan ihanan Bucas:n zeebra-ötökkähupun ensi kesää varten. Hintaa tälle tuli 5 euroa ja se on ihan käyttämätön.