Päivät vaan kuluu ja en ole pahemmin kerennyt kuulumisia kirjoitella. Viime viikolla kävin siis hyppäämässä punaisella "pikku"ruunalla. Se tuntuu paljon pienemmältä kuin Grazi, vaikka ei oikeasti taida säkäkorkeudessa paljoa hävitä, jos ollenkaan. Se on kuitenkin vähän tiiviimpi paketti kuin Grazi ja liikkeet ovat tasaisemmat, joten kai se sitten tuntuu sen takia pienemmältä. Tämä ruuna pääsi kuitenkin yllättämään minut melkein meidän hyppelyiden lopussa ja muksahdin hiekkaan. Tulin jotenkin ihmeellisesti alas, sillä nenän alapuolelle tuli ruhje, samoin kuin vasempaan kyynärpäähän. Korvat ja naama olivat täynnä hiekkaa ja ilmatkin lähti siitä tällistä. Muuten ei mitään sen kummempaa sattunut, tietysti lihakset olivat vähän hellänä melkein viikon tippumisen jälkeen. En näköjään kestä enää tällejä niin hyvin, kuin silloin kun pelasin vielä amerikkalaista jalkapalloa. Silloin tippuminen ei tuntunut yhtään missään, sillä treeneissä tuli otettua enemmän kontaktia niin pelikavereihin kuin nurmeenkin. Ruunalla on kuitenkin kiva hyppy ja minähän en vähästä lannistunut. Kiipesin siis takaisin satulaan ja laitoin hepan vielä minut selästä pudotettuaan uudelleen töihin.
|
|
Perjantaina kävin hoitamassa tutun hevosia. Vähän tippumisesta kankeana kipusin suuren ruunan kyytiin. Tämä oli muistaakseni kolmas kerta, kun ratsastan Santulla. Silti ruunan kanssa oli helppo käydä lenkillä, sillä tiedän miten se toimii, sillä olen nähnyt sen niin monta kertaa omistajansa kanssa lenkillä. Uskalsin myös ravailla Santun kanssa ihan normaalisti, sillä tiesin että sillä on jarrut. (Huomatkaa herran hirmuiset korvat kuvasta!) Kävin maastossa myös Sandra-tamman kanssa. Tamma on vähän höselömpi kuin Santtu, joka otti ihan rauhassa koko lenkin ajan. Sandraa vähän kiukutti ötökät ja vastaan tulevat autot ja mopot. Hirmu nätisti sekin malttoi sitten ravailla sellaista hiljaista ravia, kun sitä vähän pyysi odottamaan.
Tämän viikon tiistaina ratsastelin puolestaan kentällä. Ihan perusjuttuja kuten temponmuutoksia, siirtymisiä, laukanvaihtoja, käyntiväistöä ja tuntuman hakemista. Neiti oli oikein näpsäkkä ja tuntui innostuvan laukanvaihdoista vähän turhankin paljon. Laukkaa mentiin paljon isolla ympyrällä, jotta sain tammaa vähän rentoutumaan. Kyllä tammasta näkee, että se mielellään tekisi töitä kentälläkin, mutta ei kehtaa kuitenkaan ihan joka päivä sitä kentällä pyörittää. Maksimissaan pari kertaa viikkoon on varmasti hyvä, kun kyse on tällaisesta koulutreeni-tyylisestä liikutuksesta.
Keskiviikkona vedin leiriläisille maaston Grazin kanssa. Hypättiin muutama maastoeste matkalla. Grazin mielestä ne olivat liian pieniä ja se rikkoi muutaman esteen matkan varrella. Kaikki esteet on putoavia ja siirreltäviä, sillä ne on saatava pois reittien huoltoa varten.
En muuten millään malta odottaa kahta viikkoa, tai oikeastaan vajaata kahta viikkoa, sillä saan yhden parhaista ystävistäni tälle meille vieraaksi! Välimatkaa kun on Suomen leveyden verran, niin ei turhan usein päästä näkemään. Nyt kuitenkin nähdään taas ja blogin puolellekin saan varmasti enemmän materiaalia, kun on kaveri tallilla mukana :)
 |
| Pomputtaa vähän kohti vaihtoa |
 |
| Näitä vähän lennokkaampia vaihtoja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti