Olisihan tästä itse blogin aloitusideastakin hyvä kirjoittaa vähän pidempää selostusta, joten tässäpä sitä sitten enemmän.
Lähtökohdat
Saatiin joulukuussa diagnoosi outoon oireiluun ja rakkaan tamman tulevaisuutta piti miettiä uudelleen. Siinä tilanteessa tuntui ihan oikeasti siltä, että maailman lyyhistyy kasaan. Tiedän, että tämän hevosen menohalut ja estesydän ei kestä joutilaana olemista, joten puskahevosen elämä ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta pidemmän päälle. Monia asioita mietittiin läpi, mitä tammalle tehtäisiin, milloin siitä olisi aika luopua sekä missä käytössä se kestäisi ja voisi parhaiten, sekä tietenkin miten pitkään se kestäisi suunniteltua käyttöä. Lisäksi maailma on pullollaan pikkuvikaisia hevosia, jotka etsivät sitä ihanaa loppuelämän kotia. Rajasin siis lopulta myynti-idean kokonaan pois. Lisäksi asiaa hankaloitti se, että saan itse motivaatiota treenaamisesta, valmentautumisesta ja kilpailemisesta ja tämä hevonen ei soveltuisi enää siihen käyttöön.
| Kevyttä humputtelua kaulanarulla |
Nyt on melkein puoli vuotta siitä, kun esteet jätettiin kokonaan pois päiväohjelmasta. Puomeja on menty ihan muutamia kertoja, mutta todella harvakseltaan. Muutenkin elämä on joulukuun jälkeen ollut hyvin kevyttä, lähinnä maastoilua ja kevyttä ratsastelua. Liikutus on kuitenkin säännöllistä ja pidempiä taukoja ei liikunnan osalta pidetä. Ollaan harjoiteltu tamman kanssa kaulanarun kanssa menemistäkin ja se luonnistuu varsin hyvin! Tästä lisää joskus myöhemmin.
Joulun alla ajauduin sitten siihen päätökseen, että yritetään astuttaa tamma keväällä. Eihän toukokuuhunkaan olisi enää kuin viisi kuukautta. Siinä välissä olisi hyvää aikaa miettiä oriehdokkaita ja järjestellä asioita astutusta ajatellen. Jos ei nappaa, niin mietitään hevosen kohtaloa sitten tarkemmin, mutta siihen asti haluan ajatella positiivisesti ja toivoa että saadaan tamma kantavaksi. Jos varsa syntyy oikeasti, niin siitä saa mukavan projektin opiskelun loppuajoiksi, jolloin koulunkäynnin ohella ei tarvitse stressata hevosenomistajan arkea hevosen treenaamisen kannalta niin paljoa. Ja tulevaisuudessa ehkä kivan pelin estekentille.
Suunnittelu
Sittenpä alkoikin hirveä miettiminen ja asioiden selvittely. Kyselin vielä monilta tahoilta mielipiteitä tamman astuttamisesta ja onneksi läheltä löytyy paljon osaavia ihmisiä joilta pystyy pyytämään apua, muun muassa sen paikan tallinomistaja jolla Grazi nyt on, hyvä ystäväni joka on opiskellut hevosalalla ja toinen ystäväni, jonka hevosia olen saanut käynyt hoitamassa jo pikkutytöstä lähtien. Heillä kaikilla on jo aiempaa tietoa hevosen astutukseen, varsomiseen ja varsan alkukoulutukseen liittyen.
Minulla on mahtava paikka tiedossa kantavaa ja varsovaa tammaa ajatellen sekä oriasema sijaitsee lähellä ja saan vietyä tamman tarkastusten välillä kotitalliin. Kuljetuskalusto löytyy omasta takaa ja kuljetuksien kanssa Grazi on aina ollut mielettömän hyvä, joten siitä tuskin tulee mitään ongelmia.
 |
| Jospa saataisiin tuommoinen ihana varsa Grazillekkin ensi vuonna <3 |
Oria valitessani jouduin kuitenkin miettimään mitä ominaisuuksia haluaisin tulevalta varsalta ja mitkä ovat Grazin heikkouksia joita haluaisin parantaa. Lisäksi esimerkiksi pakastesiemenen tilaaminen ulkomailta ei olisi oikein mahdollista, sillä lähin oriasema jossa tehtäisiin siemennyksiä pakastespermalla on turhan kaukana. Niimpä suurin osa hienoista ulkomaalaisista esteoreista oli suljettu pois. Samalla tavalla budjetti rajoitti orin etsimistä paljonkin ja edelleen vaikutti lähinnä sulkemaan ulkomaalaisia oreja pois valikoimasta. Haku keskittyi siis lähinnä Suomessa tarjolla oleviin esteoreihin. Katselin oreja jo heti joulun jälkeen ja suurin osa orintarjoajista ei ollut edes päivittänyt nettisivujaan.
Soittelin lähempänä huhtikuuta oriasemalle neuvojen toivossa ja kun oripäivien tulokset olivat selvinneet ja orinpitäjien nettisivut päivittyneet, niin varasin sitten orinkin valmiiksi.
Nykypäivä
Ori on valittu ja varattu, ja siitä kirjoittelen teille myöhemmin lisää. Nyt seuraillaan kiivaasti tamman kiimoja ja härnyytellään orimaisella ruunalla, josko se kiima sieltä pikkuhiljaa alkaisi näyttäytyä. Grazi on omasta mielestäni huonohko näyttämään kiimojaan, vaikka esimerkiksi serkkuni joka on käynyt tammalla ratsastamassa ja tammaa hoitamassa on sanonut että välillä tuntuu, että se näyttää kiimansa tosi hyvin ja käyttäytyy kovin tammamaisesti. Ehkä olen vain itse jotenkin turtunut tamman käytökselle.. täytyy seurata siis entistä tarkemmin erilaisia oirehdintoja.
Jos tuntuu, että kiimaa ei ala näkyä, niin täytyy viedä tamma ultraan oriasemalle. Sillähän se homma sitten selviää, että missä ollaan menossa.
Toiveet on korkealla tämän projektin suhteen, toivottavasti kaikki menee hyvin ja onni kerrankin meidän puolella. Tässä on muutamia viikkoa varmasti vielä ennen astutusmahdollisuutta, joten kerron sitten lähempänä tarkemmin varsaprojektin jatkumisesta. Siihen asti seuraillaan vähän meidän arkea :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti