120. Kesä tule jo!

Näitä peltoratsastelukuvia katsellessa on ikävä kesää ja lämpöä! Lämmöstä päästiin nauttimaan Englannissa, mutta reissukuvat on vielä laittamatta koneelle. Niitä sitten seuraavaan postaukseen. Toivoin, että viikon aikana meillä olisi kotona jo kevät edes hieman alkanut kolkutella ovelle, vaan väärässä olin. Lunta oli jopa sillä välin kerennyt sataa vähän lisää.

On se Grazi vaan mahtava luottomamma <3 Peltolaukka ilman satulaa on parasta mitä tiedän :)

Reissusta palaillessa olin niin väsynyt, että tallille raahauduin vasta torstaina. Äiti tuli mukaan moikkaamaan Fasua. Nuorikko oli niin fiksusti, että äitikin sai harjattua sitä ja nostettua siltä jalkoja. Äitin taskuista taisi löytyä myös herkkuja, kun koko varsalauma seurasi häntä tarhassa. Kävin tallilla myös perjantaina ja sunnuntaina, jolloin otin pojan käytävälle ja harjasin sen. Aika takkuturkkihan se oli, mutta muutaman huolellisen harjauksen jälkeen karva näytti jo tosi hyvälle. Ohjasajovaljaita käytin kahtena päivänä Fasun päällä ja tarkoituksena on jatkaa ohjasajotreenejä, kun kenttä sulaa kokonaan.

Minua on pitkään mietityttänyt, pitäisiköhän Fasu "heppapallosta", eli isosta jumppapallosta. Olen nähnyt useamman videon, missä hevoset ovat näillä palloilla leikkineet, varsinkin orivarsat. Urheilujumppapallo ei varmaan kestä oripojan leikkejä, joten päädyin tilaamaan Jolly Ball hevospallon, jonka kestävyydeksi on luvattu yli 1000kg ja se on halkaisijaltaan n. 75cm. Pallottelin hetken Barefoot pallon ja Jolly Ball:n välillä, mutta päädyin Jolly Ball:iin. Lisäinfoa sitten, kun se joskus saapuu :) 

119. Karvanlähtö ja kokeiluikä

Fasu aloittelee karvanvaihtoa, vaikka vasta eilen lunta tuli meille taas taivaan täydeltä. Jokaisella harjauskerralla karvaa saa raaputella irti noin talikollisen verran. Jospa se nyt sitten nopsaan vaihtuisi kokonaan tuo karva. Päässä on jo turvassa ja silmien ympärillä lyhyttä karvaa.

Pojalla on ollut vähän "taantumaa" käytöksellisesti, kun tallinpiha on ollut kuin luistinrata viimeiset kaksi viikkoa ja ainakin kengättömien hevosien on ollut turvallisempi kulkea ison tallin läpi pikkutalliin. Tämähän oli ensimmäisen kerran varsin ongelmallista Fasulle, joka oli jumittanut isoon talliin eikä ollut suostunut kulkemaan tallin läpi. Aikaisemmin poika on kulkenut tallin läpi ilman ongelmia. Muutamana päivänä harjoiteltiin tätä ja nyt se ilmeisesti onnistuu ihan mallikkaasti, kunhan apuna on porkkana, jos poika sattuu jumittamaan. Toinen paikka missä tätä jumittamista ilmenee on, kun minä haen poikaa tarhasta. Fasu kävelee nätisti portille, mutta ei suostu kävelemään portista läpi. Lankoja en voi laskea pois käsistä, kun muut varsat karkaavat. Portilla jumitetaan yleensä vähän aikaa ja sitten jätkä kävelee portista läpi normaalisti. Outo varsa 😂

Fasu kokeili myös ensimmäistä kertaa tarvitseeko hänen seisoa naruissa käytävällä. Grazin vetopaniikin takia olin melkein heti valmis irroittamaan ainakin toisen narun seinästä tai nappaisemassa toisen narun pois pojan päitsistä (siinä on paniikkilukko), mutta onneksi en sitä tehnyt. Poika kiskoi aikansa, ei niin rajusti kuin mitä Grazi kiskoo, ja lopetti sitten yhtäkkiä, kun ei päässytkään irti. Tämä oli oikeastaan ihan hyvä, kun Fasu tajusi itse lopettaa kun narut eivät antaneetkaan sen lähteä peruuttamaan. Olen odottanut tätä kokeilua jo aiemmin, mutta nyt jätkä teki sen vasta ensimmäisen kerran. Tämän episodin jälkeen Fasu on ollut molempien tallien käytävällä kiinni kahdelta puolelta, eikä se ole yrittänyt irrottautua naruista ollenkaan. 

Seuraavaan viikkoon en poikaa sitten näekään, sillä olen juuri junassa kohti Helsinkiä. Huomenna aamulla lähtee sitten lento Lontooseen. Olen kyllä niin loman tarpeessa ja ehkä pienen opiskelu- ja hevostauon jälkeen jaksaa esimerkiksi aloittaa Vakava-kokeeseen lukemisen ja kotonakin kentät ja pihat kerkeää sulaa niin pääsee sitten taas tekemään Fasun kanssa ohjasajoa ja muuta treeniä. 

Palaillaan reilun viikon päästä Englanninkuulumisilla tänne blogin pariin. Luvassa on ainakin Harry Potter-painotteinen loma, kun pääsen katsomaan Cursed Child- näytelmän ja käymään Making of Harry Potter studio tourilla.

118. Pojan ensimmäinen maneesireissu

Viime viikolla lyötiin lukkoon päivämäärä, milloin lähdettäisiin Fasun ja Grazin kanssa maneesille käymään. Sunnuntaina 12.3. vein trailerin tallille ja treenailtiin lastausta, sillä viimeksi Fasun kanssa on treenattu traileriin menoa syksyllä ennen lumien tuloa. Pakko oli kokeilla, että mitä meillä olisi tulevana tiistaina vastassa: kiltisti traileriin kävelevä varsa vai koko homman läskiksi laittava pelle. Sunnuntaina Fasua vähän jännitti traileri, mutta se kävi siellä 4 kertaa ja päiväruoka syötiin trailerin sisällä. Tällöin välisenä oli siirretty niin, että traileri oli mahdollisimman tilava.

Luottavaisin mielin siis tiistaina 14.3. lähdettiin matkaan. Isot tiet olivat sulia, mutta tallitiet vähän jäässä, ei kuitenkaan niin paljoa että reissu olisi pitänyt perua. Otettiin ensin Grazin kamat autoon ja sen jälkeen haettiin Grazi ja lastattiin se kyytiin. Sen jälkeen hain Fasun tarhasta ja tultiin suoraan trailerille, missä Grazi jo vähän hätäisenä huuteli pojalle. Grazi onneksi rauhoittui nopeasti, kun tajusi että poika on sen lähellä. Fasu mietti hetken ennen kuin uskalsi laittaa jalan lastaussillalle. Otettiin ruokasankko apuun ja sen avulla ei mennyt pitkään kun poika lampsi sisälle traileriin ihan ilman painostusta. Pojan syödessä mössöjä sankosta, se seisoi kiltisti sen aikaa, että saatiin takapuomi ja -luukut kiinni. Olin ihan hämmästynyt miten hienosti Fasu käyttäytyi!

Sitten lähdettiin matkaan. Minua jännitti kuljettaa omaa varsaa ensimmäistä kertaa. Aiemmin Fasu ja Grazi ovat olleet tallinomistajan kyydissä, kun ollaan käyty klinikalla ja oriasemalla, joten tämä ei siis ollut varsan ensimmäinen trailerimatka. Tallinomistaja antoi kuitenkin neuvoja matkaa varten ja olihan meillä kamera, mistä katsoa mitä siellä trailerissa tapahtuu. Matka meni hienosti ja molemmat hevoset olivat koko ajan todella rauhallisia. Grazi kyyläsi tavalliseen tapaansa ikkunasta maisemia ja poika taisi keskittyä tasapainotteluun.

Kuin kaksi marjaa <3

Maneesilla purettiin hepat kyydistä. Poika ensin ja hän peruutti rauhallisesti ulos autosta. Grazi sitten seuraavana ja vaikka paikka on Grazille tuttu (ollaan siis Grazin kanssa oltu kyseisellä tallilla monta vuotta edellisen omistajan aikaan), niin tamma oli kuin lentoon lähdössä. Poika taas oli todella rauhallinen, vaikka paikka oli hänelle ihan uusi. Maneesissa Grazikin rauhoittui ja Roosa pääsi ratsaille. Fasun kanssa me käppäiltiin ihmettelemässä nurkkia ja peilejä, vaikka jännää riitti niin Fasu oli tosi kiltisti :) 

Pakollinen peiliselfie! :D

Kun Grazi oli lopetellut oman treeninsä, niin päästettiin poika hetkeksi irti maneesiin. No mamman tissillehän se yritti mennä, joten piti vähän hätistellä sitä kauemmas. Lopulta se juoksenteli juoksutusraipan avustuksella vähän aikaa, mutta koska ilmeisesti menohaluja ei pahemmin ollut, niin päätettiin ottaa poika kiinni ja lähteä kotia kohti.

Lastaus sujui kuten kotona, ruokasangon avustuksella varsa oli kopissa muutamaan minuuttiin. Superjätkä kyllä <3 Annoin sen syödä mukana olevat mössöt (n. 1 kauhallinen turvotettua ruokaa) kopissa ennen kuin lähdettiin ajamaan kotiin.  Ajomatka meni hyvin, siinä ei ollut mitään ihmeellistä. Kotona hepat seisoivat kopissa hetken, kun jouduin odottamaan apuvoimia purkamiseen. Kerkesin siis purkaa tavarat ja juottaa hepoille sankollisen melassivettä puoliksi, ennen kuin apuvoimat saapuivat paikalle ja saatiin hepat purettua kopista.

Reissu meni kaiken kaikkiaan superisti  ja pojalla riitti vielä kotiin tultua virtaa aloittaa painimatsi toisen oripojan kanssa. Nyt vaan lisää treeniä uusista paikoista, kun kerta kulkeminen on näin ongelmatonta :) Jospa me päästäisiin kesällä näyttelyihinkin piipahtamaan!

117. Tarharallia

Tänään menin tallille kameran kanssa tarkoituksena ottaa pojasta paljon kuvia. Muutaman kerran se on esittänyt sellaista ravia tallilla käydessäni, että olisi aiemmin pitänyt olla kamera jo mukana. Onneksi tänään varsat villiintyivät ja rallittelivat sopivasti kameran edessä. Ja wau mitä askeleita Fasu esitteli. Ja kyllä nauratti tuo tötteröllä ja kippuralla oleva häntä :D

Samalla sain otettua Fasusta 11 kk rakennekuvan. Tosin eiväthän nämä nyt mitään superhienoja ole, kun poika oli sen hetken vain paikallaan kun mutusti toiselta varsalta varastamaansa porkkananpalaa. Tuntuu siltä, että tämän varsan kuvaamiseen tarvitsee assistentin, koska se on aikamoinen linssilude.

Kaveri päätti, että nyt on liian päheet päitset tolla ratsulla.

Herra kippurahäntä

Ja mamma kauhuissaan :D

Ja vielä loppuun kuva projektista, joka saapui tallille pari viikkoa sitten. Leiriponi 2017 tulossa tästä söpöliinistä!

116. Ostettua ja saatua

Joululahja postausta sitten viimeinkin kehiin. Tässä myös muita ostoksia, kuin pelkästään joululahjoja. Kaikki ovat nyt heppojen joululahjoja. Itse sain vaikka mitä ihanaa, kuten esimerkiksi toivomani Lena Furbergin Måla Hästar värityskirjat ja ison paketin uusia puuvärejä :)

Hööksin Condino JH Collection riimu

Navy blue, cob koko

Olisin halunnut Fasulle Eskadronin lampaankarvariimun ja olinkin sellaisen jo tilannut Black Friday tarjouksena. Myöhemmin minulle tuli viesti, että kyseinen riimu on päässyt loppumaan varastolta ja olisinko halunnut jonkin muun. En kuitenkaan halunnut muunlaista riimua, sillä niissä ei ollut haluamani värejä ja muutenkaan ne eivät olleet niin hyvän näköisiä ja riimulle jäi kuitenkin melkein 40 euroa hintaa ja siihen hintaan haluan riimun olevan juuri sellainen mistä tykkään.

Kävimme ennen joulua Hööksillä Kuopiossa ja ostin sieltä Fasulle tämän riimun (hinta ehkä 16 e). Vielähän se on hieman iso, mutta varmasti kohta jo sopiva. Varsa kasvaa niin kovaa vauhtia, että en kehdannut enää ostaa pony-kokoista riimua. Olkoon tämä tuleva "edustusriimu".

Horzen Hamptons riimu

Sininen, cob koko

Ostin tämän riimun käytettynä kaverilta hintaan 5e. Se on siisti perusriimu, jolle on varmasti vielä käyttöä. Ostohetkellä se oli vielä liian iso, mutta pitäisi nyt kokeilla uudelleen lähiaikoina.

Waldhausen(?) perusriimu

Vaaleansininen, pony koko

Pojat on leikkineet sen verran tarhassa, joten kävin ostamassa meidän lähimmästä ratsastusvarusteliikkeestä pojalle uuden riimun (hintaa jtn 13 e), ennen kuin saadaan nuo cob kokoiset riimut käyttöön. Tämä on siis vielä pony kokoa ja mielestäni aika reilu pony kokoiseksi riimuksi. Parempaa kuvaa riimusta ei nyt tähän hätään ole, mutta kuten kuva kertoo: se on jo likainen. Ei onneksi vielä rikki :D

Hööksin Fairfield-sarjan pehmeä harja

Sininen

Kun Grazi meni ylläpitoon, jaoin hevosten harjat omiin harjakasseihinsa. Grazille jäi pinkit/vaaleanpunaiset harjat ja pojalle aloin kerätä sinisiä. Tämä harja sopii hyvin joukkoon värinsä puolesta ja on tosi hyvän tuntuinen käteen. En nimittäin itse pidä liian isoista harjoista ja niillä on vaikea harjata.

Veredus Easy White kuivashampoo

Tämän kuivashampoon voitin Equality Linen joulukalenteriarvonnasta. En ole vielä kokeillut tätä, mutta uskon että tällä saa mamman ja pojan sukat sekä valkoisen läsin puhtaaksi kuvauksia ja karkeloita varten :)

Hööksin Fenton Fairfield suitset

musta, full koko

Kerroin jo aiemmin himoinneeni pitkään PS of Swedenin suitsia ja kun Hööksille tuli näistä saman näköiset suitset, niin hypistelin niitä jo useaan otteeseen. Kuopion Hööksin reissulla nämä sitten vihdoinkin tarttuivat mukaan ja ovat nyt käytössä Grazilla. Hyvältä ne näyttävätkin tammalla, vaikka sen kummempaa ratsastettavuuden muutosta ei esimerkiksi tuo niskahihna ole tuonut :) Muutoinhan turpahihna toimii samalla tavalla kuin meksikolainen turpahihna, mutta ajattelin että tämä herkkistamma hyötyisi leveämmästä niskahihnasta. Fasu voi sitten periä nämä suitset, heti kun sen pää kasvaa tarpeeksi isoksi näille suitsille.

115. Kuulumisia viimeiseltä 2 kuukaudelta

Kylläpä aika menee nopsaan. Joulu oli ja meni, uusi vuosi oli ja meni. Nyt on ollut tosi kiire koulun ja töiden kanssa. Näiden lisäksi ratsastan viikossa 2-6 tuntia muiden hevosilla, jonka lisäksi touhuilen Fasun kanssa jotain 1-2 kertaa viikossa n. puoli tuntia kerrallaan. Puoli tuntia on varsan kanssa ehdoton maksimi, joskus me mennään vain 10 minuuttia ohjasajossa, mutta kun siihen lisätään varustus, niin ajaksi tulee yleensä tuo puoli tuntia.

Katsoin Fasun päiväkirjasta, että tammikuussa ohjasajettiin tasan kerran. Olin niin kiireinen, että en yksinkertaisesti kerennyt enempää. Siis eihän tässä ihan hirveästi olisi ollut raportoitavaakaan. Tein opiskelujen lisäksi tammikuussa joinakin viikkoina täydet viikkotunnit töissä (melkein 40 tuntia), joten ylimääräistä energiaa ei ihan hirveästi ollut. Nyt kun töitä on tässä kuussa ollut vähän vähemmän, niin on taas puolestaan pitänyt yrittää saada koulujuttuja ja etenkin gradua vähän eteenpäin. Myöhemmin keväällä ajattelin hakevani opiskelemaan erityisopettajaksi, luokanopettajaksi ja erityisluokanopettajaksi, joten pääsykokeisiin on olettava lukemaan heti kun materiaali tulee julki.

Helmikuussa olen kerennyt touhuilla Fasun kanssa enemmän. Ostin uudet ohjasajo-ohjat (vähän pidemmät), jotta päästään harjoittelemaan ravia. Niistä kuitenkin kerkesi hajota jo lukko, joten täytyy käyttää ne suutarilla. Ohjasajossa olemme kuitenkin päässeet hyvin eteenpäin. Fasu liikkuu hyvin eteenpäin, pysähtyy ja peruuttaa pyynnöstä ja kääntyy myös pyydettäessä. Maastakäsin olemme käyneet taluttamassa varsoja maastossa 2 kertaa lyhyen lenkin possujonossa. Fasu on ollut molemmilla kerroilla viimeisenä ja välillä siinä on aikamoinen piteleminen. Herra ei kuitenkaan siedä narua turvan ympärillä, kuten toinen orivarsa sietää, joten täytyy miettiä kuolainten laittamista ensi kerralla maastoreissulle. Kentällä poika on kuitenkin super hienosti, seuraa minua ollessaan irti, pysähtyy, lähtee liikkeelle ja kääntyy pyydettäessä. Liinassa juoksemisen alkeita on opeteltu muutaman kerran ja Fasu kävelee kiltisti ympyrällä kauempana minusta. Tällä viikolla kokeiltiin jopa pieniä pitkiä ravia ympyrällä. En pyöritä varsaa ympyrätolkulla liinassa, vaan muutaman kierroksen suuntaansa, jotta se oppii juoksutuksen idean. Olen juoksuttanut Fasua pelkällä riimulla, jolla se pysyy hyvin hallinnassa.

Fasu on niin mahtava varsa ja olen uskomattoman onnellinen, että pääsen seuraamaan sen kasvua ja se on minun oma kasvattini. Viimeisien viikkojen aikana joka ikinen kerta, kun olen mennyt tervehtimään sitä tarhaan, se tulee minun luokseni portille, jo ennen kuin itse olen tarhan luona. Kerran jopa tarhan toisesta päästä laukalla portille päräyttäen. Minun ei tarvitse kuin huutaa sitä kävellessäni tallinkulmalta tarhoille päin ja poika nostaa pään ja lähtee tulemaan portille. Ihanaa<3 Täytyy ottaa tästä joku kerta video :)

Viikko sitten tallinomistaja soitti huonoja uutisia Grazista ja lähdin saman tien tammaa katsomaan. Tallikäynti venähti melkein 24 tunnin pituiseksi, kun jouduin soittamaan Grazille sunnuntai iltana päivystävän eläinlääkärin katsomaan tamman tilaa. Kun tamma otettiin sisälle illalla ja loimi otettiin pois oli mennyt noin puoli tuntia, kun se oli hikinen ja tärisi kauttaaltaan.

Tammalla oli sisällä villaloimi ja toppaloimi ja silti se tärisi. Se ei osoittanut selviä ähkynoireita, joten ajattelimme että kyseessä on joku muu ongelma. Mielessä kävi kaikki paleltumisesta johonkin lihasperäiseen, silti mielessä oli riski ähkystä sillä suolistoäänet olivat olemattomia. Oli vain kummallista, että tamma ei näyttänyt muita ähkyn oireita ja tamma oli tehnyt kakat tullessaan sisälle. Seurasimme hetken tamman tilaa ja päätin sitten soittaa päivystävälle eläinlääkärille. Tamma oli selvästi tosi kipeä, sen katsekin oli ihan lasittunut.

Eläinlääkärin tuloon meni melkein tunti. Hän kuunteli tultuaan suolistoäänet, mittasi lämmön ja sykkeen. Syke oli 60 (norm. 40 pintaan Grazilla) ja suolistoäänet huolestuttavan hiljaiset. Limakalvojen väri ei palautunut tarpeeksi nopeasti ientä painettaessa ja ikenet olivat todella vaaleat. Diagnoosina oli ähky. Takaa kokeillessa ei tuntunut mitään muutoksia, joten Grazia lähdettiin letkuttamaan. Ilman rauhoitustahan tamma ei antanut letkua nenään laittaa, joten tamma sai kipulääkettä ja rauhoittavaa toimenpidettä varten. Letkutusta aloittaessa eläinlääkäri huomasi, että tamma on aika voimakas refluksi ja tämän takia letkutusta ei voitu tehdä. Tamma "oksensi" avustettuna, sillä hevonenhan ei voi oksentaa omin avuin ja oletettava tukos paikannettiin ohutsuoleen.. Maha tyhjennettiin ja nestettä piti antaa kanyylin kautta tiputuksessa. Tiputimme yhteensä 15 l nestettä suoraan suoneen ja onneksi tamma alkoi virkistyä jo toisen pussin kohdalla. 

Tiputuksen jälkeen tamma pääsi lepäämään ja koska se oli rauhoittunut ja kipulääke selvästi vaikuttanut, uskalsin mennä leirimökkiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Kello oli tässä vaiheessa n. 23. Yö sujui siis niin, että nukuin aina 2 tuntia ja kävin sitten katsomassa tamman vointia. 5 jälkeen aamulla pomppasin sitten ylös ja lähdin auttamaan tallinomistajaa aamutalliin, koska en saanut enää unta. Aamutallin aikana Grazi oli tosi virkeä ja pyöri karsinassa, selvästikin haluten myös ulos. Se teki normaalit kakat 6 aikaan, mikä oli helpotus. Eläinlääkäri oli kuitenkin sanonut, ettei saa antaa ruokaa ennen kuin joku käy katsomassa tamman refluksin aamulla. Näin ollen soitin lähimmälle eläinlääkärille, joka sanoi pääsevänsä vasta 11 maissa tallille. Hän sanoi, että kuvailuni perusteella voin kokeilla antaa hevoselle heinää pienen määrän ja hänen ei välttämättä tarvitsisi tulla käymään. Sanoin kuitenkin haluavani hänen katsovan tamman vielä, jotta ollaan varmoja että ähky on ohi. Niinpä 11 aikaan eläinlääkäri tuli. Hän mittasi sykkeen, lämmön ja kuunteli suolistoäänet. Kaikki ok. Syke oli 40 tuolloin aamupäivällä. Päivystävä eläinlääkäri oli vielä ollut yhteydessä tähän meidän lähimpään eläinlääkäriin ja tämän perusteella tehtiin vielä aamulla letkutus. Nyt ei ollut enään refluksia ja letkulla laitettiin veden lisäksi parafiiniöljyä menemään. Letkutusta varten rauhoitettu Grazi jäi vielä karsinaan tokenemaan ja pääsi sitten myöhemmin ulkoilemaan. Heinää sille sai antaa, kun hevonen olisi virkistynyt rauhoituksesta.

Meillä ei ole tietoa siitä, mikä ähkyn aiheutti. Kävin kuitenkin seuraavana päivänä hakemassa melassipöntön, jotta nyt talvisaikaan saisi Grazin ja Fasun juomaan tarpeeksi. Ulkona niillä on tarjolla vettä, mutta silti ne kyllä juovat ulkona todella vähän. Karsinajuomista on taas vaikea seurata, sillä tallissa on automaattikupit. Mutta nyt, kun tallinomistajakin on aamulla juottanut Grazille sankollisen melassivettä ja ylläpitäjät juottavat liikutuksen jälkeen, niin tammalla on selvästi enemmän kusta karsinassa aamuisin kuin ennen. Fasu ainakin rakastaa melassivettä (upotti päänsä aika syvälle sankoon kun vein ensimmäisen kerran sille tätä herkkua) ja tarhakavereilla ei ole mitään asiaa sankolle, ennen kuin Fasu on lopettanut juomisen. Mammaltahan se viime vuonna melassivettä pääsi jo maistelemaan, niin taisi maku jäädä mieleen :)

Tästä tuli hurjan tekstipainotteinen kuulumispostaus, mutta toivottavasti seuraaviin postauksiin saadaan vähän enemmän kuvia kehiin.